Ensilumi

Ensilumi pääsee aina yllättämään - ainakin autoilijat. Marraskuun 9. päivä 2010 Helsingissä satoi lunta niin, että maa oli valkeana. Tämä ei tullut yllätyksenä, koska asia on ennustettu ja mainittu kaikissa säätiedotuksissa viimeisen viikon aikana. Sammakkokin oli ennustanut pyryn päivälleen oikein jo varmaan puoli vuotta sitten. Mikähän mahtaa olla sammakon elinaika? Onko se sama Saku ennustanut nämä säät lapsuudestani asti, vai onko lapsuuteni Saku polkaissut tyhjää jossain vaiheessa ja aikuisuuden  Saku sammakko perinyt ennustajan tittelin?

Nykypäivänä ei oikeastaan voi kyllä hyvällä omalla tunnolla puhua yllätyksestä, kun puhutaan säästä. Ellei nyt sitten lunta satu tupruttamaan metritolkulla keskellä heinäkuuta. Sehän nyt ei ole mikään yllätys, että juhannuksena on holotna. 

Meteorologina olisi kiva olla. Patsastelisi kartan edessä Suomen vieressä ja heiluttelisi käsiä "tuolta se tulee ja tuonne se menee". Sama fraasi pätisi kaikkiin tilanteisiin, olisi sitten kysymys lämpimästä tai kylmästä rintamasta, myrskystä tai jostain tavallisen epätavallisesta sääilmiöstä. Harvemmin ne sääilmiöt paikallaan junnaa - ainakaan pitkää aikaa.

Aikoinaan Pohjois-Karjalassa asuessani pohdin, että kylläpä etelän immeiset ovat varsin tyhmää sakkia, kun eivät koskaan opi miten kehnossa kelissä ajellaan autoa. Sää yllätti aina Uusmaalaiset ja pelti rytisi! Olihan se eri asia ajella yksinään itäsuomalaisilla pikkuteillä. Pelti ei päässyt rytisemään, vaikka lipesit satunnaisesti omalta kaistalta tai kurvailit lähes ojanpientareella, kun ei ollut muuta liikennettä. Varsin turvallista oli ajella myös keskellä tietä.

Toista se on kehäteillä ja Helsinkiin tulevilla muilla valtaväylillä, kun liikennettä ruuhka-aikaan on ihan omiksi tarpeiksi. Turvaväli on täällä valitettavasti tuntematon asia. Silloin harvoin, kun ajan autoa ja jätän vähän väliä seuraavaan autoon, joku tuikkaa oman autonsa minun eteeni ja jää siihen jurnuttamaan. Ajattelee varmaan ohittaessaan, että pääsenpäs tuonkin pikkuautoilijan ohi!

Veneennostosää muutaman vuoden takaa...
Lumipöllyn takana silloinen paatti.

Lumi ei yllätä pelkästään autoilijoita, vaan myös yksittäiset veneilijät. Optimistisesti ajattelemme aina pitkälle syksyyn, että vielä voi tulla hienoja kelejä. Niin ajattelimme tänäkin vuonna pitkän aikaa, mutta viimein luovutimme ja nostimme veneemme vesiltä. Soutuveneellä pääsemme toki vielä liikehtimään...

Kipakka yöpakkanen yhdistettynä tyyneen mereen aiheuttaa nopean jäätämisen, joka on yllättänyt meidätkin. Muutama vuosi sitten vene oli vielä laiturissa meren jäätyessä. Matkaa nostoliuskalle oli noin sata metriä ja jää piti hakata rikki koko matkalta. Loppumetreillä mieheni voimat loppuivat ja jäänmurtajana toiminut rautalapio luiskahti kädestä suoraan meren pohjaan. Siellä se on vieläkin.

Oheinen yllätys löytyi laiturista, kun muutama vuosi sitten palasimme keväiseltä (?) Rooman matkalta.

Jos veneen nosto tapahtuu yleensä viime tipassa niin myös vesille on päästävä heti kevään korvalla. Vähän niin kuin väen vängällä...

Veneilykausi oli taannoin myös mökillä avattava vappuviikolla, vaikka järvi oli lähes kauttaaltaan jäässä.

p.s Ilo ensilumesta oli lyhyenlainen. Lumisade muuttui rännäksi ja edelleen puhtaaksi vesisateeksi vielä saman päivän aikana :(