Siivous

Meidän kotona siivotaan. Meidän kotona siivotaan harvakseltaan, mutta siitä puhutaan useinkin. Minä otan asian puheeksi, joskus jopa ensimmäisenä, kun astun töistä kotiin. Tuntuu, että vanhenen muutamalla vuodella joka kerta siivotessani. Miksi minua rangaistaan siitä että siivoan? Pölynimurin johto heilahtaa puolihuolimattomasti ja lasinen kynttilänjalka pirstoutuu tuusannuuskaksi silmieni edessä. Pesen ja viikkaan pyykit, tungen niitä kaappiin sillä seurauksella, että kaapissa jo olevat vaatteet levähtävät lattialle silmieni edessä. Ja se sukkaongelma! Mustia parittomia sukkia löytyy mieheni huoneesta, parvekkeelta (kesällä pyykit kuivattiin pihalla) ja kuivaustangolta. Pitiköhän niitä sukkia niksipirkan mukaan laittaa jollain nipsukalla yhteen ja laittaa pesukoneeseen vasta sitten?

Olisi mukava, jos kotona kävisi joku siivousfirma. Se ei kuitenkaan ratkaisisi sitä, että ulkotakki ei välttämättä mene vaatekaappiin sisään tullessa. Työvaatteiden vaihtuessa johonkin kevyempään oloasuun, siivousfirma ei ole laittamassa tuolinsarjalle heitettyjä vaatteita kaappiin. Kahvikuppi jää lojumaan nojatuolin viereen. Se ei automaattisesti mene astianpesukoneeseen. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Olen siitä onnellisessa asemassa parisuhteessa, että mieheni osallistuu siivoukseen. Olen ymmärtänyt, että tämä ei välttämättä ole itsestäänselvää. Jos mieheni siivoaa, onko minulla oikeutta valittaa siitä, ettei hän siivoa niin kuin minä haluan? Tuntuisi naurettavalta nalkuttaa siitä, ettei hän siivoa haluamallani tavalla.

Toivoisin, että kotona olisi sillai yleissiisti fiilis. En halua sitruunantuoksun leviävän kämpässä päivästä toiseen, vaan haluaisin että siivouspäivinä myös tuntuu siltä, että juuri tänään on siivottu. Tämän yleissiistin fiiliksen tavoittelu tarkoittaa sitä, että aika ajoittain yritän siivota suurempia paperi- ja vaatekasoja pois silmistäni. Siivoan pöytäpintoja tyhjäksi ylimääräisistä romppeista ja saatan jopa pestä vessanpöntön.

No mitä sitten tapahtuu, kun mieheni ryhtyy siivoamaan? Eilen hän huomasi eräällä sivupöydällä aina olleen kasan avaimia. "Voisin asentaa naulakon avaimille tämän kaapinoven sisäpuolelle", hän sanoi. Ajattelin, että se ei ehkä ole ensimmäinen asia mitä tehdä, mutta mikäli asennuksesta tulee hyvä mieli miehelleni niin antaa olla. En tiedä oliko asennus tekosyy sille, että hän pääsi päristelemään porakoneen kanssa. Tiskialtaankin on hyvä olla siisti, mutta ei se altaan sisäpinnan mahdollinen likaisuus niin kovin kauksi näy. Tai saunan lattia - en kävisi itse sitäkään hinkkaamaan, mikäli kämppään pitäisi saada mainitsemani yleissiisti fiilis.

Kun mieheni alkaa siivoamaan, hän tekee kaiken ärsyttävän pedantisti. Siivous ei välttämättä näy kämpässä muuna kuin puhtaina lieden nuppeina, mutta niissä nupeissa ei varmasti ole moitteen sanaa. Kävi tässä taannoin niinkin, että hän irroitti hellan nuppeja hieman tehokkaasti, ja yksi namikka katkesi niin että se lamautti koko lieden toiminnan. Korjaus olisi maksanut yli sata euroa, samoin kuin uusi liesi. Huuto.netistä onneksemme löytyi hyväkuntoinen ja melko uusi ja kohtuuhintainen liesi korvaamaan entistä. Noin kuukauden mittainen aika ilman liettä oli kyllä mukavaa aikaa. Ei voinut tehdä ruokaa ja piti käydä syömässä lounasta ulkona. Voi, voi :)

Ostettiin meille taannoin hieno imurikin siivousmotivaatiota lisäämään, Dyson nimittäin. Tiedät varmasti sen imurimallin, jota ei oletettavasti markkinoida muita kuin miehille. Jo imurin ulkonäkö on erilainen,  miehinen verrattuna normi-imureihin ja sen saadessaan puolisoni lupasi imuroida - muistankohan väärin - viikoittain. Arvaat varmaan miten kävi. Tiesitkö, että "mikään muu sykloniteknologia ei nappaa enempää mikroskooppista pölyä ja likaa".