Ateenan aamuihin liittyvä keräilijän "henkinen romahdus"

On muutama asia, joista olen ollut keräilijänä ylpeä. Korujen keräily lähti liikenteeseen Liisa Vitalin tuotannosta ja lasiesineistä ehkä rakkaimmat ovat olleet Kaj Franckin Ateenan aamut, kuten blogini nimestäkin voi päätellä.

Kun vuosia sitten keräilyharrastus alkoi, sekä Vitalin koruja että Franckin Ateenan aamuja oli kohtuullisen haasteellista löytää yhtään mistään. Haastetta lisäsi se, että ne piti löytää halvalla, opiskelijalle sopivalla hinnalla. 

Ateenan aamut olohuoneen ikkunassa.

No, ensimmäinen masennus tuli aikoinaan, kun luin Liisa Vitalin korujen tulevan uustuotantoon. Toinen masennus tuli, kun tajusin Lapuan Kankureiden aloittavan tekemään uudelleen Dora Jungin pellavadamastiliinoja kuten 100 Ruusua tai Anemone. Viimeisin henkinen romahdus tuli kuluvalla viikolla, kun luin Ateenan aamujen tulevan uustuotantoon. Tänä vuonna 2011 tulee kuluneeksi 100 vuotta Kaj Franckin syntymästä ja juhlavuoden kunniaksi tulevat nämä upeat lasiesineet uudelleentuotantoon oikein kolmena erilaisena mallina ja ilmeisesti ihan kohtuullisella hinnalla verrattuna nykyisiin keräilyhintoihin.

Vaikka meillä ei ole ollut mitään tarkoitusta myydä omia pitkään ja hartaasti keräiltyjä Ateenan aamujamme, samalla hetkellä kun näin uutisen tajusin niiden arvon romahtavan.

Vahvistusta sai myös ajatus siitä, että meillä ei ole huono maku keräilyn suhteen, koska keräilemämme tavarat tulevat pikku hiljaa uudelleentuotantoon. Harmillista on se, että Suomen rakkaimmat brändit Iittala ja Marimekko järjestelmällisesti kierrättävät vanhoja designeja uusien ideoiden kustannuksella. Mihin nuoria suunnittelijalupauksia ja muotoiluoppilaitoksia ylipäätään tarvitaan, kun aina voi ottaa jonkun vanhan pytyn tai kipon uudelleentuotantoon? Unikko-kuosin retrobuumi alkaa onneksi olla jo ohi. Kuka tänä päivänä haluaisi ostaa edes käytettynä taannoin markkinoilla olleen Unikko-kuosisen television?

Hyvästä tarkoituksesta tai pyrkimyksestä huolimatta en ole blogissani juurikaan tullut esitelleeksi keräilyharrastusta. Tässä masennuksessa tuntuu aivan samalta esitellä Ateenan aamuja, Liisa Vitalin koruja tai Dora Jungin pellavadamastiliinoja tai yhtään mitään muitakaan keräilemiämme tavaroita blogissa. Niitähän kaikkia saa  kohta jostain marketista tai tarjoustalosta.

Pöh, sanon minä.

Pöh, pöh ja pöh.