Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuosi vaihtui, taas. Taas raketit paukkuivat, kuohujuoma virtasi, tinat jäivät sulattamatta, ennustukset ja lupaukset tekemättä.

Erityisen hienoa uudessa vuodessa oli se, että kanssamme sitä vaihtamaan saapuivat ystäväpariskunnat Turusta ja Pariisista. Tytöt ovat tuttuja jo pidemmältä ajalta, miehet ovat tulleet mukaan matkaan kukin omine aikoineen.

Turha varmaan edes sanoa sitä ääneen, että vuodet tuntuvat vierivän ihan käsittämätömän vinhaa vauhtia.

En kykene tekemään mitään listausta viime vuotisista saavutuksista, koska mitään erityistä ei ole tapahtunut. Jos joku tuttava vähän pidemmän ajan jälkeen kysyy kuulumisiani, ajattelen ensimmäisenä että "voi ei". Häpeissäni totean "ei minulle mitään erityistä kuulu, sitä samaa vanhaa". Toivon, että keskustelu siirtyy jouhevasti joko tuttavan omiin kuulumisiin, joiden täytyy joka tapauksessa olla mielenkiintoisempia kuin omani tai johonkin täysin muuhun aiheeseen. Jos tuttava sinnikkäästi kuitenkin on kiinnostunut minun tylsistä kuulumisistani, voin todeta seuraavaa: Sama mies, sama työ, sama asunto, sama perheettömyys, sama auto ja sama mökki. Samaa, samaa, samaa.

Vaikka häpeillen mumisenkin tuttaville elämän kulkevan samaa rataa kuin aikaisemminkin, jäin miettimään, että onko se nyt sitten loputtoman huono asia.

• Sama mies = Mies, joka on jaksanut kulkea rinnallani yli kymmenen vuoden ajan. Yhdessä on jaettu onnen ja surun kyyneleet,  toivo ja epätoivo sekä fiksut ja tyhmät keskustelut. Olen mököttänyt ja ovia olisin paiskonut, jos niitä olisi ollut. Olemme asuneet vuosien varrella harvinaisen ovettomissa asunnoissa. Pitkä parisuhde ei ole itsestäänselvyys. Minulla on mies, jonka kanssa viihdyn ja jota rakastan.

• Sama työ = Minulla on vakituinen päivätyö. Työsuhteet ovat nykymaailmassa epätyypillisiä ja usein määräaikaisia. Vakituista työtä voi olla vaikea saada. Pitkästä työsuhteesta yhä harvempi jää eläkkeelle. En minäkään voi tietää mistä työstä jään eläkkeelle, jos eläkkeelle ylipäätään jäädään 30-vuoden päästä. Työssä on ollut välillä todella ankeaa, mutta paljon on myös päiviä, jotka ovat tuottaneet iloa tavalla tai toisella. Viime vuosi oli erityisen mukava.

• Sama asunto = Omistusasuminen on oma valinta. Sen jälkeen, kun ensimmäinen lainalupaus aikanaan ilman asuntosäästöjä saatiin, se on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta asua ja elää. Sama asunto on nyt ollut meillä useamman vuoden ja toivottavasti on jatkossakin. En lapsuudessa tai nuoruudessa edes osannut unelmoida sellaisesta asuinpaikasta, jossa nykyisin asun.

• Sama perheettömyys = Kun ikää tulee, se että meillä ei ole lapsia on aina vain omituisempaa hyvässä ja pahassa. Hyvässä sikäli, että voi elää itsellistä elämää ja pahassa sikäli, että elämme itsellistä elämää.

• Sama auto = Auto - sen merkki tai malli tai mikään muu ominaisuus - ei ole ollut erityinen juttu koskaan elämässämme. Toki voin myöntää, että pidän nykyisen pikku Clion supervarustelusta (automaattivaihteet ja -ilmastointi). Olen aikoinaan omistanut auton muutaman vuoden ajan, mutta nykyisin omistamme yhden auton, jota mieheni käyttää. Tykkään itse käyttää julkisia kulkuneuvoja. Pitkistä mökkimatkoista johtuen haaveilemme hieman isommasta autosta suurine tavaratiloineen.

• Sama mökki = Ei liene ihan tavanomaista, että noin 35 ikävuoden kohdalla omistamme velattoman kesämökin. Ei se mikään luksusmökki ole, mutta mukava kesäpaikka kuitenkin. Mökki tuli omistukseen perintönä, sillä pienenä kultapossuun säästetyt roposet eivät olisi riittäneet sen hankintaan. Mökki on vanhempien edesmentyä erityinen kiinneside kotiseudulleni Pohjois-Karjalaan.
  
  

Samaa, samaa, samaa.
Näinkin voi olla ihan hyvä olla.