Turistina Thaimaassa

Vuoden 2011 matkakohteeksi valikoitui tällä kertaa Thaimaa, maa Kambodzhan ja Burman välissä, joka on kaikille muille suomalaisille tuttu paitsi meille. Kaikki ovat siellä käyneet ennen meitä. Monet useita kertoja.

Mikä maa Thaimaa sitten on?

Kuningaskunta, jonkun tilaston mukaan 64 miljoonaan asukasta, pääkaupunki Bangkok, jossa miljoonia asukkaita, pääuskonto (95%) buddhalaisuus, Etelä-Thaimaassa enemmistö muslimeja, valuutta bahti jne.

No mitä muuta?

Rantaa ja kohteliaita ihmisiä. Poikkeuksellisen kaunista luontoa. Siistimpää kuin Intiassa.

Mietin miten thaimaalaisessa kulttuurissa pitäisi käyttäytyä mokaamatta ja olematta juntti suomalainen. Haluamme suomalaisina maahanmuuttajilta, että rakkaassa kotimaassamme käyttäydytään "maassa maan tavalla", mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin. Olen siis tutkimusretkellä Thaimaassa yrittäen löytää asiallisen tavan olla pari viikkoa "maassa maan tavalla".

Thaimaalaisen kanssa ei kätellä. Hymyilen, nyökkään päällä ja luon katseen maahan päin. Vältän eleettömyyttä, olen kohtelias, hymyilen ja vastaan tervehdykseen.

Suomessa tervehditään kättelemällä. Kättelyn pitäisi tapahtua lujasti ja vakaasti. Kaikki ovat jo oppineet, että kuitenkaan ei saa puristaa niin että sattuu ja ei saa olla lahna. Oman kokemuksen perusteella olen todennut, että suomessa lahnoja on jostain syystä enemmän kuin puristelijoita. Jossain taas lujaa ja pumppaavaa kädenpuristusta pidetään töykeänä. En siis kättele thaimaalaista, enkä pusuttele poskelle niin kuin ranskalaista. Ranskalaisen kanssa yllättävä kohtaaminen menee minulta aina pieleen, kun mietin että kummalta poskelta piti aloittaa ja muiskautetaanko kaksi vai kolme kertaa.

Nyökkään ja hymyilen, nyökkään ja hymyilen.

Ohjeita turistille paikallisen temppelin seinällä.



On mukavaa mennä maahan, jossa se, että hymyilen ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisin idiootti.

Kämmenet voidaan asettaa myös toisiaan vasten ns. wai-tervehdykseen. Tällainen muodollinen tervehdys ja pokkurointi hämmentää minua Chiang Maissa keskimääräistä paremmassa hotellissa.

Tarkoitus ei ole etsiä Thaimaan viimeisiä rantoja, jossa voisi olla yksin. Ne on varmasti löydetty kauan aikaa ennen meitä. Luin ennen matkaa Mondo-lehdestä saaresta nimeltä Taru Tao, joka on kuulemma Thaimaan viimeisiä koskemattomia rantoja. Emme aio pyrkiä sinne, vaan proosallisesti kuljemme ilmeisesti monille tuttavapiiristämme tuttuja rantoja.

Tarkoitus on seikkailla vähän siellä sun täällä eli jatkaa matkaa Bangkokista kaupunkiin nimeltä Chiang Mai. Suoria jatkolentoja Chiang Mai:sta rantakohteisiin ei ollut monia tarjolla, joten päädyimme valitsemaan suoran lennon Phuketiin. Sieltä olisi tarkoitus jatkaa meriteitse kohti Krabia, josta palaamme aikanaan Bangkokiin. Kysymys on varmaan keski-ikäisen pariskunnan mukavuudenhaluisesta pikku seikkailusta. Olisimme voineet matkailla maan sisäisesti junalla ja bussilla, mutta valitsimme lennot. Ostimme sisäiset lennot pari viikkoa ennen varsinaista matkaa ja ne kustansivat yhteensä 225 €/hlö.

Tarkoitus ei ole tuhlata omaisuuksia äärimmäisen ylelliseen lomaan tai kitkutella sukanvarsibudjetilla. Jotain sopivaa siltä väliltä eli kaukomatkalla kivaa oleilua, ruokailua ja majoittumista kohtuurahalla kerran vuodessa. Mukavaa!