Nallet

Meillä oli viikonloppuna ystäviä kylässä pienen lapsensa kanssa. Pikkuinen saapui meille ensin hieman hiljaisena ja kärttyisenä. Hetken päästä suoraa huutoa tuli niin kovaa, että sydäntä raastoi. Lapset eivät ilmeisesti kovin turhasta kitise ja valita kipua, sillä lastenklinikkakäynnin tuloksena oli lääkitys molempien korvien korvatulehdukseen. Tämä ei ollut vanhemmille erityinen ilouutinen ottaen huomioon, että he olivat meillä kyläilemässä lähteäkseen jatkamaan edelleen matkaa Eurooppaan. 

Pikkuisella oli mukanaan oma, erityisen rakas pehmokoira Ebe. Toki halusin kyläilypaikan toimestakin tarjota jotain viihdykettä ja etsin omat pehmoni Oskariksi nimetyn nallen ja Toope-koiran hänen käyttöönsä. Oli hän niistä hieman kiinnostunut ja Toope sai kunnian valvoa yöunta hieman sivummalta, mutta Eben lumovoimaa ei voittanut kyllä mikään.

Oskari ja Toope.

Lääkärin määrämät tropit tehosivat pikkuiseen nopeasti ja ystävämme pääsivät odottamalleen reissulle. Olimme hieman siivonneet kotiamme heidän tuloaan varten, mutta kas kummaa... Ensimmäinen arkipäivä koitti, palasin töistä ja kuulin mieheltäni Oskari-nallen sotkeneen poissaollessamme koko kämpän! Hmmmm. Jään seuraamaan tilannetta. Vähän tuo nallen käyttäytyminen mietityttää.

Nallet olivat keskeisessä osassa myös tänään, kun näin sanomalehdessä uutisen, joka sai minut hymyilemään. Ryöstön, töytäisyn, yt-neuvotteluiden, protestoinnin, valitusten ja hintajumppatarjousten jälkeen näin otsikon "Karhut heräsivät". Korkeasaaren karhut olivat heränneet talviuniltaan viikonloppuna. Merkkejä heräämisestä oli kuulemma ollut jo viime viikolla, kun karhujen sisätilasta oli kuulunu rapinaa ja hoitajaa oli talvipesästä tervehtinyt uninen karhun naama. Laskiaisen ja heräämisen kunniaksi karhut olivat aloittaneet lumisen talviriehan, johon oli sisältynyt mm. tarhan ympärihölkkäystä ja mäenlaskua mahallaan.

Vallan valloittavaa!

Karhuemo ja poikanen talviunilta heränneinä. (Kuva Mari Lehmonen)