Paratiisi ja helvetti

Jos edellinen viikko tuntui raskaalta töiden puolesta, kulunut viikko tuntui siltä vielä enemmän. Olen halunnut keskittyä kehityskeskusteluihin. Normaalista poikkeavaa ylimääräistä suruakin kohtasin työyhteisössä. Olen yrittänyt kuulla ja kuunnella. Keskustelut kestivät useita tunteja, mutta omasta mielestäni ne olivat vaivan arvoisia. Vajaa kymmenen keskustelua on nyt keskusteltu ja kevät jatkuu töiden puolesta muissa merkeissä.

Kevätauringonsäteet ovat vieneet ajatuksia jo tulevaan mökkikesään. Miehenikin sanoi muutama päivä sitten kaipailevansa meidän tynnyrisaunaa, jossa saunotaan suhteellisen miedoissa lämmöissä pitkään ja hartaasti.

Kuluneella viikolla ei ole voinut välttyä Japani-uutisoinnilta. Ensin tsunami ja sitten ydinvoimalaongelmat. Olin myös yhden illan varsin tohkeissani yleisöosastokirjoituksesta, jossa ruodittiin suomalaisen kriisiviestinnän ala-arvoista tasoa. Rauhoituin, kun sain parin tunnin saunasession aikana keskustella mieheni kanssa mm. viranomaisten osaamistasosta ja johtamisesta tällaisissa kriisitilanteissa. Jos Suomessa tapahtuisi joku katastrofi, ei Teksti-TV olisi varmasti ensimmäinen mitä katsoisin. Radioon saattaisin kyllä turvautua. Riippuu siitä missä päin Suomea (kotona vai mökillä) sattuisin olemaan.

Kas kummaa, maa järisi myös Suomessa kuluneella viikolla. Voimakkuus oli 2,6 Richterin asteikolla, johon mieheni totesi ettei sitä voi järistykseksi sanoa. Jotain tärinää vain, hänen mielestään, vaikka seismologian laitos oli varmasti aivan tohkeissaan asiasta. Tärinä tai järistys, mutta poikkeuksellinen se Suomen oloissa kuulemma oli. Samanlaisia on vain ajoittain.

Millaistakohan olisi työskennellä Suomessa seismologian laitoksella? Voisikohan erikoistua tutkimaan vain suomalaisia järistyksiä?

Niin kummalliselta kuin se ehkä kuullostaakin tajusin, että kesämökkielämää ja elämää Japanin tuhojen keskellä voidaan tietyllä tavalla kuvata samoin sanoin tai asioin. Toista elämää pidämme paratiisina ja toista voitaneen pitää maanpäällisenä helvettinä. Kirjoituksessani helvetin esimerkkinä saa nyt toimia nimellisesti Fukushiman kaupunki.

Järistyksen jälkeiset tulipalot. Kuva: Yasushi Kanno, AP

Tsunamin tuhot. Kuva: EPA

Säteily:

- Mökki:  Toivomme altistuvamme säteilylle. Ei toki radioaktiiviselle sellaiselle, vaan auringonsäteille jotka piristävät mieltä ja ruskettavat normaalisti kalpeaa ihoa. Suojaamattomasti, liiallisina annoksina nämäkin viattomat säteet ovat meille vaarallisia.

- Fukushima: Kaupungissa pelätään näkymätöntä säteilyä, radioaktiivisia säteitä, joita et voi nähdä, kuulla tai haistaa. Voit suojautua säteilyä vastaan erilaisilla avaruusasusteilla. Jos et pahimman tapahtuessa suojaudu tai pakene, saattaa käydä niin kuin jollekin pelastustyöntekijälle Tsernobylin jälkimainingeissa. Hänen normaalisti ruskeat silmät muuttuivat sinisiksi ja hän menehtyi parin viikon kuluttua räjähdyksestä.

Hiljaisuus:

- Mökki: Vaihdamme farkut verkkarhousuun ja pakenemme kaupunkien liikenneympyröistä ja liikenteen tukkivista siltaremonteista maalle hiljaisuuteen, jossa kuuntelemme vain lokkien rääkynää ja ehkä järven yli kantautuvia lehmien ääntelyjä vastarannan tiluksilta. Luonnonäänet voivat rikkoa hiljaisuuden, ei mikään muu.

- Fukushima: Kylät ovat tuhoutuneet, laonneet maan tasalle. Normaalit elämän äänet ovat kadonneet. Hiljaisuus on pelottavaa. Elämä on päättynyt. Pelastustyöntekijät toivovat, että jostain kuuluisi edes pieniä elonmerkkejä, joku ääni.

Kaunis kesäpäivä mökillä.

"Hirmumyrsky" mökillä.

Vesi:

- Mökki: Mökit ovat usein veden äärellä. Välillä ihaillaan peilityyntä veden pintaa ja välillä vähän myrskyää.  Puhdasta vettä saat kaivosta, kaupasta tai meidän tapauksessa naapurista. Veden pinta ei  usein vaihtele. Hämmästys on suuri, jos aallokon tyrskyt sattuvat lyömään aavistuksen korkeammalle.

- Fukushima: Tsunamihyökyaalto voi rantaan iskiessään nousta kymmeniin metreihin. Se tuhoaa periaatteessa kaiken. Tsunamivaroituksen kuultua tulee rannikkoalueelta paeta niin nopeasti kuin mahdollista, mikäli henkikulta on kallis. Juotavaksi kelpaavaa vettä ei ole juuri tarjolla.

Sähköt:

- Mökki: Jotkut tykkää, kun mökillä ei ole sähköjä. Elämän rytmit hidastuvat, kun kaikki tehdään ajan kanssa. Mökkiä lämmitellään ja ruoka valmistuu hitaassa tahdissa. On rentouttavaa istua kynttilän valossa. Meidän mökillä on sähköt, sillä tietokoneen akku pitää saada ladattua.

- Fukushima:  Sähköt on poikki. Ydinvoimalan jäähdyttämisyritykset ovat epätoivoisia. Sairaaloissa kääriydytään huopiin, kun lämmitys ei toimi. Sää kylmenee ja lunta sataa.

Ruoka:

- Mökki: Ruokahuolto on vähän mitä sattuu ja ei se mitään haittaa. Joko jääkaapista löytyy jotain tai sitten pitää säveltää. Ehkä katiskalla tulisi joku fisu.

- Fukushima: Ruoka on hamstrattu loppuun eli ruokaa ei ole. Kauppojen hyllyt ovat tyhjiä. Vihanneksia ei saa syödä. Viikko järistyksen jälkeen kuulen uutisista ilouutisen vanhempi nainen ja nuori mies on löydetty raunioista elossa. He olivat järistyksen sattuessa olleet kotonaan keittiössä. Jääkaapin sisällön turvin he pysyivät elossa. Varsinainen onni onnettomuudessa.

Haalarit:

- Mökki: Vedetään haalarit päälle ja aletaan puuhastelemaan. Puuhastelu on periaatteessa loputon kierre puiden pilkkomisineen, niittohommineen ja kaikenlaisine nikkaroimisineen.

- Fukushima: Suojahaalarit päällä voit ehkä välttyä pahemmilta säteilyannoksilta.

Radio:

- Mökki: Kun kuulet radiossa biisin "What a wonderful world", kyyneleet kihahtavat silmäkulmaasi ja ajattelet kuinka onnellinen olet.

- Fukushima: "What a wonderful world" soi radiossa ja soitto keskeytetään pian. Ehkä toimittaja saa potkut tai tekee itsemurhan häpeästä.