Eläköön nykyaika

Kävin synttäripirskeissä viikonloppuna. Sankari täytti pyöreät 60-vuotta ja vieraita oli saapunut paikalle ulkomaita myöten. Olin häkeltynyt juhlien ihanasta tunnelmasta, puheista, soitosta ja laulusta sekä siitä, mitä kaikkea syntymäpäiväsankari on elämässään ehtinyt tekemään ja kokemaan. Pönötys oli kaukana näistä kekkereistä.

Sanalla sanoen on noloa, kun pillitän ilosta ja surusta vähän väliä. Voikohan sanoa, että on ilahduttavaa, jos joku toinen herkkis sattuu juhliin, voi katsahtaa toisiaan ja yhdessä hymyillä herkistelylle.

Päätä kivisti seuraavana päivänä. Ei se nyt varsinaisesti ollut yllätys.

Käytiin Helsingin keskustassa autolla ja viikossa on tapahtunut ihmeitä! Meri oli avautunut Helsingin edustalta! Jos vene trailereineen ei olisi talvisäilössä lumikasojen keskellä kymmenien muiden veneiden ympäröimänä, voisi veneen tuupata veteen ja kiertää kehää Hernesaaren edustalla. Vähän niin kuin se alus josta kerroin tammikuussa Hernesaaren lumenkaatopaikasta kirjoittaessani.

Törmäsin taannoin jossakin kirjassa tekstiin, joka on kaiverrettu U.S. Navy Memorialin edustalla olevaan kiveen. Se toimii ohjesääntönä merialuksen komentavalle upseerille. Työpaikassani toimin pikku-pamppuna, väliportaan esimiehenä vajaalle kymmenelle henkilölle. Veneillessämme johtaja ja vastuunkantaja on mieheni. Hän on laiva.

TO COMMAND

In each ship there is one man who,

in the hour on emergency or peril at sea,

can turn to no other man.

There is one who alone is ultimately responsible

for the safe navigation, engineering performance,

accurate gunfire and morale on his ship.

He is the commanding officer.

He is the ship!

27.3.2011 Pihlajasaari Hernesaaresta kuvattuna.

Käytiin reissullamme ihmettelemässä myös maailman pisintä elokuvaa (Eläköön nykyaika -teos), jota esitetään Helsingissä kauppatorilla. Ihme 2011 -teos kestää yhdenjaksoisesti 240 tuntia ja kuvaa Alvar Aallon v. 1962 suunnittelemaa, kiisteltyä Stora Enson pääkonttoria.

Eläköön nykyaika, Stora Enson talo -teos Kauppatorilla 23.3 klo 20.00 - 2.4. klo 21.00.

Montaakaan minuuttia emme paikallamme nököttäneet, mutta kävin tutustumassa tauluun, jossa kerrottiin teoksesta. Elokuvassa kysytään, miltä pääkonttori "näyttää parin tuhannen vuoden päästä, jos ihmisen aika päättyy tähän ja ainoastaan aika hallinnoi rakennusta". Teoksen kerrotaan käsittelevän "ilmastonmuutosta, kaupunkisuunnittelua, Suomen teollisuushistoriaa ja elinkeinorakenteen muutosta, pelkoja ja spekulaatioita". Se kysyy myös "mitä rakennus edustaa tuhansien vuosien päästä, mitä siitä on jäljellä niin materiaalisesti kuin ideologisestikin."

Vaikka kevään tuntua on jo ilmassa, Suomi kuuluu edelleen kylmän ilmamassan alueeseen. Lunta satelee ja ajokeli voi olla huono... Huono ajokeli yllätti kuluneella viikolla kuopiolaiset ja 70 autoa kolaroi keskenään. Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, miten tällainen ketjukolarisuma saadaan tutkittua kunnialla. Kuka tuuppasi ja ketä? Millä nopeudella? Millä turvavälillä? Tällaisessa tilanteessa en haluaisi olla poliisi enkä vakuutustarkastaja. En olisi halunnut olla kolariautossa. Enkä haluaisi taistella autokorjaamossa oikeudesta saada omaa autoani kuntoon ennen muita.

Tuulet voimistuvat ja parhaillaankin ulkona käy aikamoinen puhuri. Lämpötilat ovat nollan tuntumassa, mutta ei hätiä mitiä. Pian on viikko lomaa edessä ja paluu Italiaan Como-järvelle ja ympäristöön. Olen aika täpinöissäni!