Junailua etc.

Istuin InterCity junan toisessa kerroksessa, näköalapaikalla ikkunan vieressä. Pääsy toiseen kerrokseen ei ollut sattumaa, sillä olin varannut paikan tietoisesti. Olisin lentänyt Helsingistä Joensuuhun tai Kuopioon mutta liput maksoivat yli 300 euroa. Junalippu kustanti reilun 60 euroa. Ei siis mitään jakoa Finnairin tai Blue1:n siiville.

Ostin junalipun netistä ja huomasin, että sen voi tulostaa samantien tai aseman automaatista. Lipun voi myös saada sähköpostiin tai tekstiviestillä. Tilasin lipun tekstiviestinä puhelimeen. Epäilevän luonteeni vuoksi, varmuuden välttämiseksi tulostin lipun, jos tekstiviesti ei sittenkään olisi kelvannut. Junassa ystävällisen näköinen konduktööri tuijotti puhelimeni näyttöä, siristi silmiään ja totesi ”onpas se pienellä”. Pieni tosite tulostui ja hän ojensi sen minulle. Ehkä seuraavalla kerralla luotan pelkkään tekstariin... tai ei, en ehkä luota puhelimeni akkuun.

Olin pyrkinyt tekemään junamatkasta mahdollisimman miellyttävän. Muutama matkustaja ihmetteli ettei ollut saanut ostettua lippuautomaatista paikkalippua. Konduktööri totesi vain, että sen johtuvan siitä ettei paikkoja ole myytävänä eli ovat loppuunmyyty.

Yhteen asiaan en voinut vaikuttaa. Jännityksellä odotin millaista seuraa saan viereeni. Retkahtaako penkkiin ylihikoileva äijänköriläs, joka yrittää vääntää jotain omasta mielestään hauskaa juttua. Ei pelkoa, sillä toinen matkaajista oli keski-ikäinen ja toinen vajaa parikymppinen nainen. Jälkimmäinen piirteli puolet matkasta vihkoonsa ihmishahmoja. Sivusilmällä vakoilin hänen selatessaan kalenteriaan, että suunnitelmiin kuului Ilosaarirockiin osallistuminen.

Kouvola, Lappeenranta, Simpele, Parikkala. Ohitseni lipui paikkakuntia, joista en tiennyt periaatteessa mitään. Katsoin välillä maisemia, vesistöjä, metsiä, latoja ja peltoja. Aurinko paistoi silmiini, kun yritin järjestellä tietokoneen kuva-albumia uuteen uskoon. Istua tapitin paikallani koko matkan. Toivoin, että minulle ei tule vessahätää, sillä keskenään keskustelevat kanssamatkustajat olivat todenneet vaunun vessojen olevan poissa käytöstä. Toimiviin vessoihin oli kuulemma kauheat jonot, kuten myös ravintolavaunuun. Hellesää janotti matkaajia ja kalja maistui.

- - -

Kuluneella viikolla olemme veneilleet, millä tahansa tekosyyllä niin mökillä kuin Helsingissä. Mieheni työkavereista pari on aloittanut veneilyharrastuksen. Toinen heistä osti pari viikkoa sitten Nimbuksen. Sitä oli kauppiaan toimesta vähän puunattu ja laitettu ennen luovuttamista. 

Ajoin fillarilla Puotilan venekerholle ja fillari heitettiin kyytiin omaan veneeseemme. Pääsin mukaan ensiajelulle tuolla erittäin hyvin pidetyllä Nimbuksella. Se jyräsi tasaisesti eteenpäin ja kiihtyi ”nollasta sataan”  niin, että tukka vain hulmusi. Veneen omistajan venepaikka on meidän kotimme lähellä. Pilke silmäkulmassa mieheni totesi työkaveristaan, että ”hänestä saamme vielä riesan”.

Toisen hellepäivän ratoksi lähdimme veneajelulle ja yritimme saada seuraa. Yhdellä oli muutto kesken, toisella huono olo ja kolmas muuten vain väsynyt. Ajelimme kaksin, mutta parkkeerasimme Kauppatorin rantaan ja kävelimme Kamppiin moikkaamaan Sveitsiin muuttavaa kaveria.

Höytiäinen, sumu nousee.

Mökillä ajelimme yökylään tulleen kaverimme kanssa Höytiäisellä. Yökyläily ei useinkaan jää yhteen yöhön, kuten ei tälläkään kertaan :) Olimme paenneet mökiltä kaverin "lentotukialuksen" kokoisiksi mainitsemia paarmoja. Poikkesimme Lomakeskus Huhmariin, kehuimme kilvan loistavaa keliä ja kaunista Höytiäistä.

Palasimme venereissulta mökille juuri parahiksi, että ennätin näkemään Monacon raikulipoika Albertin silmäniskun avioliittosiunauksen päätteeksi sekä kuulemaan ruhtinatar Charlenen hennon "oui".

Ruhtinatar ei näyttänyt erityisen onnelliselta sen pätkän aikana mitä toimitusta televisiosta seurasin. Ehkä hän mietti Grimaldin suvun kirousta, jonka suku sai päälleen 1200-luvulla. Tarina kertoo, että ruhtinas Rainier I kidnappasi ja raiskasi kauniin neitsyen. Nuori nainen ryhtyi noidaksi kostaakseen väkivallan ja kirosi suvun tulevat polvet sanoen, että he eivät koskaan tule löytämään aitoa onnea avioliitossa.

Jos ruhtinasta voidaan kutsua "raikuliksi" lukuisten naissuhteiden ja lehtolapsien vuoksi, voitaneen ruhtinatar nimetä "karkuliksi". Ruhtinatar Charlenen kerrottiin juuri häiden alla yrittäneen karata kotimaahansa Etelä-Afrikkaan. Ei ihme, jos tunnelma häiden alla oli kireä.


- - -


Meillä oli onni päästä osallisiksi juhliin, joiden ruokatarjoiluun oli nähty vaivaa. Eikä ihan vähän. Buffet pöytä -  josta ruoka ei todellakaan loppunut kesken - notkui sushirullista, thaiwokista, kevätrullista jne. Aikamoiset "mätöt", sanon minä.


Mökkitienoilla erilaiset vesiurheilulajit ovat kovassa huudossa, varsinkin kun vesi on kuin linnunmaitoa. Vesisukset ja -lauta sekä polvilauta olivat kovassa käytössä (tai ainakin kovassa yrityksessä). Wakebordilla ylöspääsy tuotti ilmiselvästi eniten haasteita miehelleni. Luulen, että lisäharjoittelu kuuluu kesäloman ohjelmistoon.

Vesiurheilua.