Jäiden lähtö, kasvimaahaaveilua etc.

Jäät lähtivät viikonloppuna. Olin jo pitkään seurannut ensin meren tummumista, virtapaikkojen avautumista ja sulaveden etenemistä lahdelmaamme. Vihdoin viimein navakka tuuli rikkoi jäät. Ihmettelelin asiaa naapurin iäkkäämmän rouvan kanssa hänen leikatessa ruusupenkkiään ja minun haravoidessani pientä ruohoplänttiä etupihan luumupuun alta. Rouva kertoi pidemmän elämänkokemuksensa turvin, että jäiden lähtö on aina yhtä ihmeellistä. On erikoista, etten koskaan Pohjois-Karjalassa asuessani seurannut niin antaumuksella säiden vaihtelua ja luonnonilmiöitä eri vuodenaikoina kuin nyt Helsingissä. Ehkä se liittyy aikuisuuteen.

Viimeiset jään rippeet keväällä 2012.

Ehkä vuosien karttumiseen liittyy sekin, että on olen alkanut hieman kiinnostumaan puutarhanhoidosta. Haluaisin kasvattaa itse erityisesti perunoita ja tomaatteja, ehkä herneitäkin. Olen myös muistellut äitini kasvattamia valtavia kurpitsoja ja punajuuria. Punajuuria keitettiin mökillä valtavassa valurautapadassa ja kurpitsoista äiti teki jotain pikkelsiä. Lapsuudessa ja nuoruudessa olin niin paljon krantumpi ruuan suhteen. En tainnut juuri koskaan syödä tuota pikkelsiä. Pikkelsi sananakin oli epäilyttävä, joten kurpitsapikkelsin täytyi luonnollisesti olla pahaa.

Mökin savimaassa kasvatettiin yksivuotisia kukkia ja perunoitakin. Perunoiden kaivaminen jäykästä savimaasta oli yhtä tuskaa. Sisukkaasti isäni niitä vuosi toisensa jälkeen kaivoi, kunnes pienet kasvimaat jäivät vaille huoltoa. Perunamaa on tällä hetkellä täynnä nokkosta. Haaveilen, että saisin siihen takaisin oman kasvimaan. Mukavuudenhaluisena toimittaisin siihen kuitenkin multaa.

Ostimme taannoin kirpparilta sellaisen kasvatussäkin. Pyrkimys on, että saisin kasvatettua siinä rucolaa ja ehkä mainitsemiani tomaatteja. Voi olla, että kasvatus jää yritykseksi niin kuin aikaisempinakin vuosina.

- - -

Vietin osan pääsiäisestä kotona mieheni tehdessä työssään yövuoroja. Vähän siivoilin ja tein ruokaa, mm. itsetehtyä pastaa ja kana caesar salaattia. Olen muutamana vuonna käynyt Pariisissa pääsiäisenä, mutta tänä vuonna heräsin tähän mahdollisuuteen vähän liian myöhässä, kun lippujen hinnat olivat karanneet mielestäni liian hintaviksi. Vahingosta viisastuneena ostin halvat liput ja lähden toukokuussa viettämään pidennettyä viikonloppua Pariisiin.

Mieheni yövuorojen päätyttyä ajoimme pääsiäissunnuntaina kyläilemään Varsinais-Suomeen mieheni vanhempien luo sekä piipahdimme kaverin luona kylässä. Kämpässä telmi uusi asukki, noin pari kuukautta vanha hurmaava westie terrieri. Valloittava otus nappisilmineen. Terävät hampaat, mietin tosin kun pieni pentu puri nuoruudeninnollaan sormiani. Hampaat olivat löytäneet myös televisiotason kulman ja pohdiskelimme pitäisikö kämppään pirskotella sitruunaa vai etikkaa puremajälkien välttämiseksi. Ehkä etikan hajuhaitat ovat kaksijalkaiselle mittavammat.

- - -

Olemme pohtineet mieheni kanssa, josko aloittaisimme kesäloman vähän pidemmällä veneilypätkällä. Ajatus oli lähteä Helsingistä kohti itää, mennä Saimaan kanavan läpi Suur-Saimaalle ja edetä Järvi-Suomessa kohti Pohjois-Karjalaa. Meidän moottoriveneemme ei ole mikään valtamerialus, mutta siinä pystyy yöpymään kaksi henkilöä.

Kesälomamme on kolme viikkoa ja kaikkea ei loman aikana ennätä puuhaamaan vaikka haluaisikin, varsinkin kun ajatus on oleilla mökilläkin. Tällä hetkellä voi olla, että suuri meriseikkailu muuttuu useammaksi pienemmäksi ilmaseikkailuksi kesän aikana. Asiaa selvitelläkseen mieheni kävi viikonloppuna Hyvinkäällä. Minulla on vähän perhosia vatsassa oli sitten kysymys kummasta tahansa vaihtoehdosta. Jää nähtäväksi.