Majoitus Nessossa

Como, Nesso.

Talo järven rannassa.

Majapaikkamme viereinen vesiputous.

Comolle oli luvattu minilomamme ajaksi joka päiväksi sadetta. Itse asiassa  sateen lisäksi koimme lähes kaikki muutkin keliolosuhteet. Oli aurinkoista, tuulista, ukkosmyrskyä, sadetta, utua, kylmää ja kaikkea siltä väliltä. Kylmyyteen saattoi varustautua ylimääräisellä vaatetuksella ja sateet vaivasivat onneksemme yleensä vain aamuisin tai iltaisin.

Vaikka edellisen reissumme majoituksessamme Sala Comacinassa ei ollut mitään vikaa, katsoimme muitakin vaihtoehtoja home awayn kautta ja tällä kertaa päädyimme vastarannalle kylään nimeltä Nesso. Se sijaitsi suunnilleen Comon ja Bellagion puolivälissä. Meillä oli yhden huoneen studio aivan järven rannalla. Puolikaaren mallisesta suuresta ikkunasta  saatoimme katsella viinilasi kädessä kaikkia mainitsemiani luonnonilmiöitä. Hymyilimme, kun saapuessamme jääkaapissa odotti kuohuviinipullo ja pöydällä kulhossa oli hedelmien lisäksi mansikoita. Monelta suomalaiselta olisi saattanut mennä pullat väärään kurkkuun huomatessa, ettei kämpässä ollut perinteistä suomalaista suodatinkahvinkeitintä. Luulen, ettei sellaisia löydy mistään Italiasta. Kaikkein syrjäisimmässäkin tienvarsikuppilassa on hieno espressokeitin. Myös studiomme varusteluun kuuluvalla keittimellä syntyi varsin mainio latte aamujuomaksi. 

45 neliön kämppä sopi mainiosti meille pariskunnalle. Sen sijaan lapsiperheelle tai liikuntarajoitteiselle 350 portaan askeltaminen asunnolta ylös autolle saattaisi olla tekemätön savotta. Auto piti nimittäin parkkeerata päätien (Via Romana) varteen ja sen jälkeen laskeutua reilut pari sataa metriä alaspäin järven rantaan. Kuntoni ei ole parasta A-luokkaa ja puuskutin ja tauotin menoani yleensä muutamaan otteeseen ylöspäin taivaltaessani. Sen sijaan alas saatoin tietysti lipua ja tanssahdella höyhenenkevyin askelin hameen helmat liehuen. Tasapohjaisin kengin tietysti, portaista johtuen korkeakantaisia ei tähän kämppään kannattanut valita ollenkaan.

Ensimmäisenä iltana nautimme meille tarjotun kuoharipullon ja nousimme portaat etsiäksemme ruokapaikkaa. Kävelimme muutaman kymmenen metriä pääkatua ja astuimme sisään läheisimpään pizzeriaan. Tarjoilija kertoi ettei sieltä saanut ruokaa, eikä kuulemma kävelymatkan päästä mistään. Hämmentyneenä pohdimme vaihtoehtoja ja lopulta istuimme paikallisbussissa matkalla Bellagioon. 

Bussit lopettivat liikennöintinsä ja ennen taksimatkaa Bellagiosta takaisin, kävimme syömässä ja oluella. Mikäli koskaan olisit vastaavassa tilanteessa huomioi, ettei Comolla kaikesta päätellen ole montaakaan taksia. Bellagiolaisesta hotellista tilaamamme taksikuski kertoi, että kylässä on pitkin vuotta kaksi taksia ja ne lopettavat liikennöinnin puolilta öin. Kuskin kertoman mukaan kesällä on vilkasta. Turistit ovat pääasiassa Amerikasta, mutta muutamat Australialaisetkin ovat viime aikoina löytäneet Como-järven. Pisimmän reissun kuski kertoi tehneensä Islannin tuhkapilven sulkiessa Euroopan ilmatiloja ja matkustajien jäädessä jumiin eri puolelle Eurooppaa. Tuolloin hän oli ajanut Tukholmaan.

Noin 15 kilometrin taksimatka maksoi 40 euroa. Tietämättömyys ja ennakoimattomuus kävivät vähän kalliiksi. Lisäksi tajusimme seuraavana päivänä, että muutaman sadan metrin päässä olisi ollut ravintola-hotelli Tre Rose, joka olisi kaiken järjen mukaan ollut illalla auki eikä reissua Bellagioon olisi tarvinnut tehdä.

Studion valloittava sisäänkäynti.

Näkymä ulos.

Viereinen puutarha ja paikka auringossa.