Maagiset Plitvice-järvet

Plitvice on Kroatian vanhin ja kahdeksasta kansallispuistosta suurin. Se on perustettu vuonna 1949 ja Unescon maailmanperintökohde se on ollut vuodesta 1979 lukien.

Järvialue oli yksi kauneimmista paikoista, jossa olen koskaan käynyt.

Henkeäsalpaavimmat maisemat ovat Korana-jokeen muodostuneilla 16 järvellä, jotka ovat vuorien suojassa metsäisessä laaksossa ja muodostavat kahdeksan kilometrin matkalla lukemattomia putouksia. Järvet ovat eri korkeuksilla ja vesi ryöppyää putousten kautta paikoittain kymmenien metrien korkeudelta. Korkein putouksista on Veliki Slap, joka on lähes 80 metriä.

Putoukset ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana kalkkikivipitoiselle alueelle. Veden virtaus on syövyttänyt pehmeää kallioperää, jolloin kalkkikivikerrokset ovat kuluneet kumpuilevaksi maisemaksi.

Puistossa on erittäin monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Tähän päivään mennessä sieltä on löydetty 1267 kasvia, muun muassa 55 erilaista orkideaa. Erilaisia perhosia on tavattu yli 300. Karhu oli alueen suojelueläin ja ilmeisesti niitä asustelee alueella kolmisen kymmentä sulassa sovussa (?) ilveksien, villisikojen ja susien kanssa. 

Vietimme alueella puolitoista päivää. Liput saattoi ostaa kahdelle päivälle ja yksi vaihtoehto olisi ollut majoittua alueen hotelleissa, jolloin liput puistoon olisi ilmeisesti kuuluneet hintaan. Me päädyimme taas budjettivaihtoehtoon ja majoituimme pari yötä vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä puistosta tienvarressa olleessa motellissa. Ehtona majapaikan valinnalle oli, että sieltä pitää saada ruokaa, wifi ja mahdollisuus maksaa majoitus kortilla. Tuon viimeisen ehdon vuoksi jouduimme jättämään ensimmäisen vaihtoehdon väliin, jossa kävi vain käteinen.

Liput ostettuamme kysyimme infopisteestä millaista patikointia opas meille suosittelee. Suosittelun perusteella päädyimme kävelemään, veneilemään Kozjak-järvellä, kävelemään ja aikanaan useamman tunnin jälkeen palaamaan "junalla" takaisin autolle. 

Seuraavana päivänä taapersimme järvialueen ympäri, reilut 17 kilometriä välillä järvien tasalla ja välillä korkealla vuorilla patikoiden. Paria matkan varrelle osunutta pätkää ei oltu huollettu. Sinne sai mennä "kokeilemaan", mutta ilmeisesti monikaan ei ollut jatkanut matkaa. Heitin kenkäni pois ja kahlasin vedessä läpi pahimman tulvapaikan. Muutoin matkan varrelle tulleiden vesiesteiden ylitys meni aina tilanteessa soveltaen. Välillä kivimuurilla ja välillä rinteellä taiteillen. Tällaiselta huoltamattomalta pätkältä ongimme matkaamme vesitiiviin rasian, joka sisälsi muistikortin. Valitettavasti patikoidessamme kehittelemäni hienot tarinat muistikortin palauttamiseen liittyen jonnekin maailman ääriin ei toteutuneet, sillä kotona sisältöä tarkistaessamme totesimme kortin olevan tyhjä.

Puisto on erittäin suosittu ja ruuhka-aikaan kesällä siellä ilmeisesti liikkuu päivittäin tuhansia ihmisiä. Aika pitkälti patikoimme tähän vuoden aikaan ihan kaksistaan. Taukopaikoissa  ja lautoilla saattoi olla enemmänkin ihmisiä, mutta esimerkiksi ylhäällä vuorilla ei vastaan tullut pitkiin aikoihin ketään. Luulenkin, että suurin osa ihmisistä käy järvillä päiväretkellä ja kulkee tietyt, muutaman tunnin kestoiset, suosituimmat pätkät. Veden määrä on hämmentävä. Sitä pulppuaa kaikkialla. Hämmentävintä on kulkea puuriuilla katettuja polkuja, kun vesi soljuu riukujen alta ja välistä. Luin myöhemmin netistä, että riukupolut olisi rahoittanut Jugoslavialainen opperalaulaja.

Filosofisesti ajatellen kauneus on positiivinen arvo ja vaikuttaja ihmiselämässä. Kauneus saa ihmiset liikkeelle etsimään kauneutta muun muassa luonnosta. 

Suosittelen kaikille kauneutta etsiville Plitvice-järviä. Satumaista!