Kapkaupunki ja potkulaudat

Pari päivää ennen reissua on hyvä vetää nopeat kierrokset sen suhteen, että onko passi sittenkään tarpeeksi kauan voimassa. Miehelläni oli uudenuutukainen passi kourassaan ja olin mielestäni jo hyvissä ajoin tarkistanut, että elokuussa vanhaksi menevä kymmenvuotinen passini on riittävä helmikuun reilun parin viikon matkalle. Luonnollisesti sain vielä lievän ahdistuskohtauksen, kun aloimme mieheni kanssa pohtimaan, että josko passin pitäisi olla voimassa paluupäivästä puoli vuotta ja näin ei enää minun kohdalla ollutkaan, vaikka miten päin olisi laskenut. Järkeilemällä  ja jostain lukemalla tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että passin puolen vuoden voimassaolo maahantulopäivästä on riittävä. Sitä paitsi kuullostaisi hieman omituiselta, jos olisin päässyt maahan ja paluupäivänä alettaisiinkin estelemään paluumatkalle pääsyä.

Vaikka tykkäänkin matkailla intuitiivisesti ilman, että lomaa on valmiiksi jonkun muun toimesta aikataulutettu, en halunnut matkustaa Kapkaupunkiin ilman tietoa majoituksesta ensimmäisille öille. Nykyisin olen käyttänyt useimmiten Trivagoa etsiessäni majoitusta. Tämä siksi, että sieltä on muutaman kerran löytynyt majoitus hotellista, johon muilla hakupalveluilla ei ole päässyt. Varaamamme Cape Heritage hotelli oli varsin miellyttävä kokemus. Olisimme mielellään viettäneet siellä neljännenkin yön, mutta paikka oli myyty jo täyteen. Hilasimme kimpsumme ja kampsumme toiseen, halvempaan hotelliin ennen kuin lähdimme roadtrippaamaan pitkin rannikkoa.

Bo-Kaapin värikkäät rakennukset ja potkulaudat

Olin pakannut omat kimpsuni matkalle lähtöä edeltävänä iltana. Lähtöpäivänä flunssasta toipuva mieheni päätti, että mukaan otetaan kaksi kokoontaittuvaa aikuisillekin sopivaa potkulautaa. Katsoin kauhulla, kun mieheni ähräsi molemmat potkulaudat omaan matkalaukkuunsa ja mietin, ettei hänelle jää juuri tilaa ottaa mitään muuta mukaan. No, tämä ei nyt ihan pitänyt paikkansa ja potkulautojen lisäksi matkaan lähti ihan riittävä määrä vaatetta ja muuta tarpeellista tavaraa. Täytyy myöntää, että kiittelin matkan aikana usempaan kertaan menopelien olemassa oloa. 

Liikuimme pääsääntöisesti Kapkaupungissa keskustassa tai V/A Waterfrontissa. Noin kolmen kilometrin matka keskustasta Waterfrontiin taittui lennokkaasti. Iloa potkulaudoista ei ollut pelkästään Kapkaupungissa, vaan myöhemmässä vaiheessa lomaamme Garden Routin varrella saatoimme valita aivan täydellisen majoituksen vähän kauempaa Knysnan keskustasta ja liikkua kylille potkulautaillen.

V/A Waterfront, Victoria Wharf ostoskeskus

Waterfront tuntui olevan shoppailun ja ravintolaelämän keskus. Isosta Victoria Wharf kauppakeskuksesta löytyi luksusbrändejä ja Suomesta tuttuja ketjuliikkeitä. Sen sijaan lähistöllä ollut Watershedin ostoskeskus oli paljon mielenkiintoisempi, sillä siellä myytiin enemmänkin etelä-afrikkalaisia käsitöitä modernilla twistillä. Ostoskeskuksessa pyöriessäni mieheni totesi minun olevan toivoton shoppailija. Pitkällisen harkinnan jälkeen "sorruin" ostamaan itselleni sentään muistoksi yhden tyynynpäällisen.

Kapkaupungissa vietimme aikaa loman alku- ja loppuvaiheessa. Aluksi tuntui siltä, että lomaa on jäljellä aivan loputtomiin. Viime vaiheessa täytyi kuitenkin todeta, että kaikki pohdinnassa olleet asiat eivät toteutuneet, vaikka tukka putkella eteenpäin viiletimmekin. Suunnitellusta huolimatta, lentämässä kävimme vain kerran ja retki viinitilalle jäi kokonaan tekemättä.

Luin jossain vaiheessa paikallista sanomalehteä ja selvisi kenen luksusjahti oli parkkeerattu Waterfrontiin. Vava II kuului superrikkaalle pariskunnalle; Iso-Britannian rikkaimmaksi tituleeratulle naiselle ja entiselle missille sekä hänen sveitsiläis-italialaiselle puolisolleen. Köyhät kyykkyyn!

Luksusjahti Waterfrontissa