Patikointi Pöytävuorelle
Noin vuosi sitten vaelsimme St. Kittsillä tihkusateisessa sademetsässä tulivuorelle, tänä vuonna paahtavassa auringonpaisteessa Pöytävuorelle. Patikointikengät ja -vaatteet olivat siis pakattu matkalaukkuihin erityisesti Pöytävuorelle kapuamista varten, mutta olin kirjannut etukäteen ylös myös Tsitsikamman kansallispuiston patikointimahdollisuutena.
Päivä Etelä-Afrikkaan saapumisen jälkeen vuokra-automme oli parkkeerattu Pöytävuorelle johtavan hissin lähistölle. Jonotimme hetkisen ostaaksemme paluuliput hissillä vuorelta alas. No ei onnistunut. Paluuliput pystyi ostamaan vain ylhäältä. Kun lähdimme patikoimaan pitkin polkua toivoin vain, ettei meille todettaisi ylhäällä, että liput on loppuunmyyty.
Päivä oli helteinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli alhaalla tyyni. Repuissamme oli litrakaupalla vettä. Oppaasta olin lukenut, että hyväkuntoiselta vie noin tunnin patikoida suosittua Platteklip Gorge -reittiä ylös vuorelle. Meiltä meni vähän kauemmin :D Luu ei jäänyt vetävän käteen paluulippujen kanssa ja pääsimme aikanaan gondolihissillä vuorelta alas.
Varjopaikkoja ei montaakaan löytynyt alkumatkasta. 50:n lasten aurinkorasva oli kovassa käytössä. Pydähdyimme toki tauolle useinkin, mutta alkumatkasta vain kertaalleen hengähdyspaikka löytyi varjoisan kallionkielekkeen alta. Myöhemmin matka eteni vuoren varjoisassa solassa. Monet kovakuntoisemmat viipottivat ohi. Vastaankin tuli paljon kävelijöitä. Varvassandaaleissa laskeutumassa ollutta kävi eniten sääliksi. Hänellä ei varmastikaan ollut helppoa. Hyvät kengät, hattu, vesi ja aurinkorasva olivat kallisarvoisemmat varusteet. Kerrotaan, että sää voi vuorella yllättää nopeastikin. Sikäli reppuun pakattua tuulitakkiakaan ei voi väheksyä.
Huipun saavutettuamme kävimme syömässä ylhäällä ravintolassa. Rasvainen pitsanpala lautasellani suunnistin kohti ikkunapöytää. Ohi kulkiessani kuulin sivukorvalla jonkun miehen pohtivan kaverinsa kanssa pitsapalan kalorimäärää. Myöhäisen lounaan jälkeen jatkoimme patikointia huipulla vielä tasamaastossa. Jälleen kerran vain poron kuseman päässä turistilaumoissa saimme olla ihan kaksistaan. Päivä oli ollut pitkä ja emme jääneet odottelemaan auringonlaskua ja viimeistä hissiä alas.
Paluumatkalla autolla takaisin hotellille teimme sen virheen, että päätimme samalla reissulla poiketa Signal Hillille katsomaan kaupungin valoja. Virhe! Oli Näin oli päättäneet tehdä sadat muutkin ihmiset. Kapea tie oli aivan tukossa autoista sekä Hop on, hop off -turistibusseista. Ajoimme ylös ja valuimme alas ylhäällä pysähtymässä, maisemia ihailematta.
Pöytävuoren yllä on usein pöytäliina, vaikka muutoin olisi täysin pilvetön päivä. En tiennyt silloin, mutta otin selvää, että kysymyksessä on ns. orografinen pilvi. Ympäristöään korkeampi maasto ohjaa kostean ilmavirtauksen ylös. Kosteus tiivistyy pieniksi pilvipisaroiksi.
 |
| Platteklip Gorge, matkalla ylös |
Päivä Etelä-Afrikkaan saapumisen jälkeen vuokra-automme oli parkkeerattu Pöytävuorelle johtavan hissin lähistölle. Jonotimme hetkisen ostaaksemme paluuliput hissillä vuorelta alas. No ei onnistunut. Paluuliput pystyi ostamaan vain ylhäältä. Kun lähdimme patikoimaan pitkin polkua toivoin vain, ettei meille todettaisi ylhäällä, että liput on loppuunmyyty.
Päivä oli helteinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli alhaalla tyyni. Repuissamme oli litrakaupalla vettä. Oppaasta olin lukenut, että hyväkuntoiselta vie noin tunnin patikoida suosittua Platteklip Gorge -reittiä ylös vuorelle. Meiltä meni vähän kauemmin :D Luu ei jäänyt vetävän käteen paluulippujen kanssa ja pääsimme aikanaan gondolihissillä vuorelta alas.
Varjopaikkoja ei montaakaan löytynyt alkumatkasta. 50:n lasten aurinkorasva oli kovassa käytössä. Pydähdyimme toki tauolle useinkin, mutta alkumatkasta vain kertaalleen hengähdyspaikka löytyi varjoisan kallionkielekkeen alta. Myöhemmin matka eteni vuoren varjoisassa solassa. Monet kovakuntoisemmat viipottivat ohi. Vastaankin tuli paljon kävelijöitä. Varvassandaaleissa laskeutumassa ollutta kävi eniten sääliksi. Hänellä ei varmastikaan ollut helppoa. Hyvät kengät, hattu, vesi ja aurinkorasva olivat kallisarvoisemmat varusteet. Kerrotaan, että sää voi vuorella yllättää nopeastikin. Sikäli reppuun pakattua tuulitakkiakaan ei voi väheksyä.
Huipun saavutettuamme kävimme syömässä ylhäällä ravintolassa. Rasvainen pitsanpala lautasellani suunnistin kohti ikkunapöytää. Ohi kulkiessani kuulin sivukorvalla jonkun miehen pohtivan kaverinsa kanssa pitsapalan kalorimäärää. Myöhäisen lounaan jälkeen jatkoimme patikointia huipulla vielä tasamaastossa. Jälleen kerran vain poron kuseman päässä turistilaumoissa saimme olla ihan kaksistaan. Päivä oli ollut pitkä ja emme jääneet odottelemaan auringonlaskua ja viimeistä hissiä alas.
Paluumatkalla autolla takaisin hotellille teimme sen virheen, että päätimme samalla reissulla poiketa Signal Hillille katsomaan kaupungin valoja. Virhe! Oli Näin oli päättäneet tehdä sadat muutkin ihmiset. Kapea tie oli aivan tukossa autoista sekä Hop on, hop off -turistibusseista. Ajoimme ylös ja valuimme alas ylhäällä pysähtymässä, maisemia ihailematta.
Pöytävuoren yllä on usein pöytäliina, vaikka muutoin olisi täysin pilvetön päivä. En tiennyt silloin, mutta otin selvää, että kysymyksessä on ns. orografinen pilvi. Ympäristöään korkeampi maasto ohjaa kostean ilmavirtauksen ylös. Kosteus tiivistyy pieniksi pilvipisaroiksi.
 |
| Pöytävuoren laella |
Kommentit
Lähetä kommentti