Hökkelikylät; ensinäkymä Kapkaupunkiin

Hökkeleitä. Hökkeleitä toistensa perään. Silmänkantamattomiin. Ajoimme vuokra-autollamme Kapkaupungin lentoasemalta ajoittain hyvin ruuhkaista monikaistaista N2 motaria kohti keskustaa. Tien vierustalla silmieni ohi vilistivät erilaisista jätelaudoista ja -pelleistä rakennetut muutaman neliön hökkelit, townshipiksi kutsuttu alue. Apartheidin aikaan alueilla asui muu kuin valkoinen väestö. Niin näytti edelleenkin olevan. Matkaoppaissa oli mainittu nämä alueet ja varoiteltu ettei niihin kannata omin päin mennä seikkailemaan ellet ole alueella kyläilemässä. Toisaalta oppaissa varoiltiin monista asioista, jotka tuntuivat paikan päällä yliampuvilta neuvoilta.

Etelä-Afrikan parlamentti oli säätänyt 50-luvulla lain, joka kuului apartheid-järjestelmään. Sen mukaan maa jaettiin eri roduille varattuihin alueisiin, joilta muiden etnisten ryhmien oli lähdettävä. Kapkaupungissa eli joukko vapautettuja orjia, siirtolaisia, kauppiaita ja käsityöläisiä, jotka asuttivat 1960-luvulla mm. aluetta District Six. Merimieskapakoita, taidegallerioita ja toreja sisällään pitänyt alue julistettiin valkoisten alueeksi, ihmiset pakkosiirrettiin pois ja alue jyrättiin maan tasalle. Pakkosiirron kohtasi useat miljoonat ihmiset.

Yli 80 prosenttia maan pinta-alasta varattiin valkoisille, jotka edustivat vain pientä osaa väestöstä. Mustat, intialaiset ja muut värilliset sijoitettiin maaseudulle ja kaupunkien laitamille. Laki on kumottu 1990-luvun alussa. Nykyisin muun muassa Kaupungissa keskustasta muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitseviin koteihin astelee päivittäin useat sadat tuhannet ihmiset.

Townshipejä ei näkynyt ainoastaan Kapkaupungin vaan myös muiden ohi ajamiemme kaupunkien laitamilla. Palatessamme lomamme loppupuolella garden routia takaisin autoilureissultamme ilta oli hämärtymässä. Townshipin ja moottoritien väliin sijoittui ajoittain kalteva ja kumpurainen viherkaistale. Näin eri ikäisten lasten ja nuorten pelaavan jalkapalloa monissa eri joukkueissa. Mietin kuinka hieno laji jalkapallo onkaan. Ei tarvita kuin pallo ja vähän tyhjää tilaa. Monien harrastusten kilpavarustelusta kaukana. Ajatukset harhailivat usein townshipien ohi ajaessamme. Paljon puhetta onnellisuudesta nyky-Suomessa. Ei siitä kuitenkaan niin kauaa ole kuin isovanhempamme asuivat varsin vaatimattomissa mökeissä. Samalla tavoin pihoilla potkiin palloa. Ihan onnellisina.

Ajatukset harhailivat siinä kuinka pitkä matka siirtolaisilla on töihin erilaisiin ammatteihin. Erästä tarinaa kertoi intialaistaustainen parturi, joka leikkasi miehni hiukset lomamme viimeisenä päivänä. Hänen vanhempansa olivat tulleet Intiasta Etelä-Afrikkaan 1920-luvun alussa. Ensimmäiset sukupolvet toimivat partureina.  Parturin lapsista ei enää ollut jatkamaan kaupungin keskustan tuntumassa sijainneen liikkeen toimintaa. Lapset olivat opiskelleet insinööriksi ja lääkäriksi.