Afrikan eteläisimmät kärjet

Hyväntoivonniemellä kävelyllä

Kun nyt sitten oli elämänsä ensimmäistä kertaa päässyt Afrikkaan ja sinne eteläisimpään maahan asti, niin pitihän sitä koluta mantereen eteläisimmät kärjetkin. Tunnetumpi eteläkärjistä on tietysti Afrikan lounaiskärki eli Kapin niemen kallioinen Hyväntoivonniemi. Se vähemmän tunnetumpi, oikea eteläkärki sijaitsi reilun 200 kilometrin päässä ja oli nimeltään Cape Agulhas.

Hyväntoivonniemelle ajelimme osana Kapin niemimaan autoilua. Maisemat olivat kirkkaana ja aurinkoisena päivänä huimaavat. Tuulisuuden huomasi siitä, että ilman hiuslenkkiä hiukset olivat välillä suussa ja välillä puoli metriä ilmassa.

Vietimme Hyväntoivonniemellä yli puoli päivää. Funikulaari ylös majakalle ei ollut käytössä, joten ensi alkuun kävelimme. Niemellä oli kaksi majakkaa. Turistilaumat vaelsivat majakoista vanhemmalle (1860), niemekkeen korkeimmalle kohdalle rakennetulle. Sen sijaan saimme jatkaa matkaa ja kävellä lähes kaksistaan uudemmalle majakalle, joka rakennettiin 1919 Cape Pointiin lähemmäksi rannikkolinjaa ja aikaisempaa matalammalle. Näin siksi, että 1911 portugalilainen risteilyalus SS Lusitania oli ajanut karille ja uponnut kyydissään vajaat 800 matkustajaa, koska korkealla sijainneen majakan valo oli näkynyt heikosti sumun vuoksi. Viime kädessä matkustajista kuoli vain kahdeksan pelastuslautan kaatuessa.

En tiedä miksi monikaan sadoista turisteista ei kävellyt Diaz Pointin uudemmalle majakalle. Tai itse asiassa tiedän. Tai arvailen. Tiukasti aikataulutetut retket? Laiskuus? Pelko? Epäilin tosin itsekin kävelyä, koska ilmasta polku näytti kapeudessaan aivan liian suurelta jännitysnäytelmältä koettavaksi. Vaikka normaalia navakampi tuuli lennättäisikin aurinkolasit tai hatun alas jyrkänteeltä, niin ei kai se nyt minua olisi lennättänyt... Ei nyt mistään tornadosta kuitenkaan puhuttu.

Yllätys oli, että yhtään paviaania emme niemellä nähneet, vaikka useat kyltit varoittivat niiden ruokkimisesta jo hyvän matkaa ennen niemen kärkeä.

Hyväntoivonniemi ilmasta

Niemen uudempi majakka

Afrikan todelliseen eteläkärkeen, Cape Agulhasiin saavuimme muutamaa päivää myöhemmin. Siellä Atlantin valtameri kohtasi Intian valtameren. Saavuimme parahiksemme todistaakseemme yhden kauneimmista auringonlaskuista koskaan. Niemen ranta oli kivinen, mutta ilmeisen kalaisa. Ainakin kaksi kalastajaa toivat oman tunnelmansa auringonlaskukuviin.

Yhden matkan erikoisimmista kohtaamisista koimme Napierissä matkalla eteläkärkeen. Mieheni näki kyltin "military museum" kylän raittia hitaasti ajaessamme ja jarrutti. Pysäköimme auton  liikkeen eteen ja astelimme sisään. Yläkerrassa oli myynnissä tilpehööriä naisille ja miehen valtakunnassa alakerrassa yksityinen, valtava kokoelma kaikkea sotilas"krääsää" mitaleista toisen maailmansodan aikaisiin lentopäiväkirjoihin. Meitä vastassa oli hassunhauska vanhempi mies, jota sanat eivät riitä kuvailemaan. Hän esitteli meille kuinka hän valmistaa nykyään itse shakkilautoja nappuloineen. Ja sitä innostuksen ja tarinoiden määrää, kun hän kertoi militariaesineiden taustoja!

Afrikan mantereen eteläkärki, Cape Agulhas