"Ankea ja tapahtumaköyhä juhannus"

Kai ajattelin, että juhannuksesta tulee ankea. En puhunut keskikesän juhlasta tai juhlaan liittyvistä suunnitelmista kenellekään, koska niitä ei ollut. Tosin ei moni kysynytkään. Enkä minäkään kysynyt muiden juhlista. Ajatus siitä, että tungen itseäni kolmanneksi pyöräksi juhliin ei ole koskaan tuntunut erityisen houkuttavalta. Jos miehelläni olisi ollut vapaata töistä, niin toki olisimme pakanneet auton ja lähteneet mökille niin kuin kaikki muut suomalaiset. Mieheni oli viime vuonna juhannuksen vapaalla, joten tänä vuonna hän ei edes toivonut vapaata. 

Suunnittelin ostavani kotiin jotain hyvää ruokaa ja juomaa, istuvani terassillamme koko juhannuksen. Ajattelin levätä. Saatoin vain kuvitella kuinka vältän autoletkojen tukkimat valtatiet sekä kuinka minun ei tarvitse välittää meteorologien viimeisimmistä ennustuksista koskien sadekuurojen liikkeitä. Myrskykin oli tulossa.

Loppujen lopuksi kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. 

Grillipaikka

Kuohujuomat

Reilu viikko ennen juhannusta kävi ilmi, että ystäväpariskunta on myös Helsingissä juhannuksen ja että heillä ei ollut vielä suunniteltua ohjelmaa. Heidän kanssaan saatoimme lähteä juhannuspäivänä veneilemään iltapäivällä mieheni työvuoron jälkeen. Toteutuneisiin suunnitelmiin kuului grillaaminen jossakin saaressa ( = Pikku Leikosaari). Lupasin tehdä salaatin, ostaa lihaa eli tapauksessani makkaraa ja ystäväpariskunta toi kakun.

Mansikkakakku

Meriharakat

Pari päivää ennen juhannusaattoa sain kutsun Vuosaareen pihajuhannusjuhliin. Juhliin oli tulossa enemmänkin porukkaa, joten olo ei tuntunut kolmannelta pyörältä ja saatoin sujuvasti soljahtaa joukkoon. Juhannuksen suomalaiskansallinenperusmakkara ja täytetyt sienet paistuivat ja maistuivat tsekkiläisen perunasalaatin kera. Illan emäntä oli myös leiponut mansikkakakun. Illanvietto sujui mukavasti pihapöydän ääressä istuskellen ja jutustellen. Illan kuntoa vaativa osuus oli käydä työntämässä vauhtia kiikkumisesta kovin innostuneille lapsukaisille.

Olin ajatellut palata Itä-Helsingistä kotiin julkisilla kulkupeleillä tai niiden lopettaessa liikennöinnin taksilla. Mitä vielä - sain kyydin kotiin veneellä Vuosaaresta! Pyytämättä ja yllättäen! Suomen liput hulmusivat ylväänä Helsingin edustan saarimökkien pihoilla ja muutama kokko jo parhaat roihunsa antaneena valaisi yötöntä yötä.

Vuosaari, Aurinkolahti juhannusaattona 2011.

Laajasalon kanava, juhannusaattoyö 2011

- - -

Juhannusviikonloppu on nyt ohi. Facebookissa kiersi ennen juhannusta uusi taika miehille, jota en aikaisemmin ollut kuullut. Se meni seuraavasti:

Kun juhannusyönä juo itsensä kaatokänniin, 

soutaa järvelle ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle, 

voi rannalla nähdä tulevan leskensä.

Lisäksi todettiin juhannuksen viimeisiä sanoja:

- Onkohan tämä ladattu? - Ei viinaan voi kuolla. 

- Ei täällä mikään kaasu haise. - En mä nyt ekaa kertaa veneestä kuse. 

- Kyllä tästä aina rantaa ui. - Ei se tuli tosta mihinkään leviä. - Minulle ei haistatella.

Ehkä me olemme oppineet, sillä juhannus oli rauhallinen. "Vain" yhdeksän kuolonuhria, kun viime vuonna juhannuksen kuolleita kirjattiin yhteensä 23. Sepalukset olivat ilmeisesti pysyneet kiinni, koska näistä kuolleista vain kaksi hukkui. Luku on ennätyksellisen pieni.

Juhannussää oli Helsingissä ennustuksista huolimatta hieno lukuun ottamatta aatonaaton myrskytuulia, joka oli siirtänyt ainakin monen meriveneilijän matkaanlähtöä.

Ajattelin viettää tahtomattani yksinäisen juhannuksen. Vietin ehkä elämäni monipuolisimman juhannusviikonlopun.

Aina asiat eivät mene näin mallikkaasti, mutta tänä vuonna meni.

Edellä mainittujen lisäksi

• Opin harjoittelemaan solmuja ja silmukoita vähän joka lähtöön. Tarkoitus on jatkaa harjoittelua.
• Perustimme mieheni kanssa osakeyhtiön.
• Kuuntelin viikonlopun Foo Fightersia, loppuhuipennuksena sunnuntain livekeikka.

Ehkä palaan näihin viimeksi mainittuihin asioihin tulevissa kirjoituksissa.