Veneilyä ja verenimijöitä

Mieheni ajomatka Itä-Suomeen mökille kesti 12 tuntia. Näiltä osin, mikäli nykyinen ura tyssäisi, hän voisi hyvin perslihasten kestävyyden osalta kouluttautua rekkamieheksi. 

Teimme toukokuisen mökkiviikonlopun aikana päätöksen veneen moottorin myynnistä. Edellinen moottori yskähteli sen verran usein ja aiheutti kaikinpuolin harmaita hiuksia, että moottori meni myyntiin varaosiksi tai kunnostettavaksi. Tämän jälkeen alkoikin kuumeinen uuden moottorin etsintä ja viimein pari päivää ennen lähtöä löytyi sopiva käytetty moottori Porista. Tämä tarkoitti sitä, että mieheni lähti aamulla ajamaan kohti tuota länsirannikon kaupunkia. Itse säntäsin puolilta päivin töistä pois ennättääkseni Pendolinoon ja vaihtaakseni mieheni kyytiin Tampereella.

Sinä lähes ainokaisena päivänä vuodesta, kun satuin matkustamaan junalla, veturimiehet uhkasivat ulosmarssilla. Mielenilmauksen syynä olivat huonot työajat sisältäen pitkät työvuorot ja jatkuvat viikonloppuvuorot. Asiasta on ilmeisesti pyritty neuvottelemaan tuloksetta. Oman työni kautta olen huomannut ainakin muutamien pääkaupungin bussikuskien irtisanoutuneen samojen syiden vuoksi. Fiilis siitä, että työntekijöistä halutaan kaikki mehut irti on lisääntynyt ja työvuorot muuttuvat perin omituisiksi keskellä päivää olevien vapaatuntien vuoksi. 

Veturinkuljettajien lakko peruuntui, kun työnantaja antoi sitovan lupauksen epäkohtien korjaamiseksi. Minäkin pääsin lähes ongelmitta eli vain puolituntia aikataulusta myöhässä Tampereelle, josta matka jatkui kohti Itä-Suomea. Jämsässä pysähdyimme ruokailemaan minulle legendaarisessa paikassa, jonka pihamaalla seisoi lapsuudessani hirvi ja seisoi edelleen. Tuo paikka, joka nykyisin on nimeltään Sirkan Kahvila, toimi lapsuudessani aina pysähdyspaikkana matkalla Kangasalan mummolaan.

Sirkan Kahvila, Jämsä

Uusi veneen moottori oli oikein unelma. Vanha Yamaha muuttui moottorimerkiksi nimeltä Selva, josta miehelläni ei ollut aikaisemmin kokemusta. Seitsemän vuotta vanha moottori oli kuin uusi, hyvin pidetty ja huollettu seisokkiaikana. Sen asennuskin meni lähes ongelmitta. Kaasuvaijeria pitää kuulemma vähän vielä säätää ja mittaristoa asentaa. Hellepäivänä pääsimme kuitenkin mökkinaapureidemme kanssa reissulle Kontiolahden venesatamaan ruokailemaan grillimättöä. Jättiburgerit maistuivat kaikille ja myöhemmin vielä parit makkaraperunat...

Höytiäinen.

Pidennetty viikonloppu meni hyvin tiiviisti mökillä notkuen, pieniä asioita puuhastellen ja saunoen. Koska kelit olivat niin loistavat, ei tullut poltetta lähteä sen enempää ihmisten ilmoille. Toimin ansiokkaasti ilman omaa tahtoani verenluovuttajana. Olo ei tuntunut ollenkaan laupiaalta hyväntekijältä. Sen sijaan kaikki paikat olivat paukamilla ja ovat edelleen.

Istuimme mieheni kanssa eräänä iltana laiturilla. Vaikka itikoita on pörrännyt ympärillämme parin päivän aikana aivan ruhtinaallisesti. Nyt niitä ilmestyi legioona! Läps, läps, läps. Kädet vain heiluvat ja itikoiden matka päättyy käsivarteen, jalkaan, toiseen jalkaan, olkapäähän jne. Mieheni totesi, "on se kumma, kun eivät tajua. Kavereita lakoaa vieressä kasvavalla tahdilla ja uudet sen kun tulevat perässä imemään."

Oikean käden peukalo on myös turvoksissa eräänkin pyllähdyksen johdosta. Sain jo viime vuonna päähäni, että parin punaisen viinimarjapuskan ei tarvitse olla siinä paikalla, johon ne olivat päätyneet kasvamaan. Paraatipaikalle järven rannalle nimittäin. Mieheni kaivoi lapiolla juurakkoa irti ja minä roikuin juurakosta painollani. Yllättäen juurakko antoikin periksi ja pyllähdin peffalleni parin laudan ja kivien väliin. Takapuoleen tuli varmasti imakka mustelma ja peukalo siis turposi, mutta muutoin selvisin henkisin vaurioin, vähän niin kuin kaatuessani viimeksi talvella.

- - -

Mikäli valinnanvaraa on, naiset tuppaavat heittäytymään avuttomiksi teknisissä asioissa auton renkaiden vaihdosta vaikkapa reikien porailuun tauluja varten. Mökkipaikkakunnan paikalliskaupan kasajonossa seurasin keski-ikäisen pariskunnan kaljalaatikon ostoa.

Tulee maksun aika, jolloin mies ojentaa plussakortin ensin kassaneidille, joka toteaa että se tulee asiakkaan itse vetää vieressä olevan laitteen läpi. Mies ojentaa kortin naiselle ja toteaa "käytä sie kun ossoot". Oletan, että pankki on "pakottanut" miehen hankkimaan pankkikortinkin. Tunnusluku ei ollut mielessä, vaan mies totesi vaimolleen "käytä sie kun ossoot ja muistat tunnusluvun".

Kyllä miehetkin kykenevät nykyään avuttomuuteen. Tilanteet vain ovat erilaisia.

- - -

Matkustan harvoin junalla. Ajan myös autoa yksin harvoin. Sen ainokaisen kerran, kun ajan autoa minut pysäytetään puhallutusta varten!

Olin sopinut hakevani tuoreita karjalanpiirakoita aamulla tiettyyn kellonaikaan ja mökille jäänyt mieheni sai nukkua pidempään.

Lievää paniikkia oli ilmassa, kun tajusin, että minun pitää pysähtyä ja saada ikkuna auki. Ikkuna auki?! Katsoin auton ovea ja totesin, että perinteistä veiviä, jolla ikkuna avataan ei näy. Sen sijaan ovessa oli useita nappuloita, joita kävin painelemaan tuskissani. Ikkunat aukesivat vuorotellen takaa ja sivulta, mutta ikkuna, jonka takana nuori poliisisetä seisoi ei auennut. Lopulta ikkuna aukesi. Ehkä elämäni toinen puhallus ja matka jatkui hautausmaalle istuttamaan kukkia vanhempieni haudalle.

- - -

Nautimme lauantain salaatti-grillimakkarasisältöisen myöhäisen lounaan sisätiloissa. Televisiosta tuli ravit. Erilaisia polleja ravasi kehää vuorotellen. Välillä joku erehtyi laukkaamaan, vaikka se on kiellettyä. Ehkä laukannut musta hevonen petti raviveikkaajat.

Ilmeisesti nuoruus ei automaattisesti ole valttia ohjastajien piirissä, sillä kasvojen juonteista päätellen hevosia piiskasivat myös iäkkäämmät herrat. Raippa heilui niin armottomalla tahdilla, että homma tuntui eläinrääkkäykseltä. En tiedä miten heppaparat mahtoivat touhusta nauttia.

- - -

Helteet ja poutasää päättyivät kuin seinään. Paluumatkan Itä-Suomesta ajoimme sateessa, jota jatkui yhdenjaksoisesti aina Lahden eteläpuolelle asti.