Helsingin kaunein pyöräreitti

Vastaani käveli koira. Koiran omistajan toinen käsi piteli tukevasti kiinni valjaista. Toisessa kädessään hänellä oli keppi. Silmiä peittivät tummat aurinkolasit. 

Voit tavata näitä koiria omistajineen erikoisissa paikoissa sillä heillä on erivapauksia liikkua esimerkiksi yleisillä uimarannoilla, lasten leikkipaikoissa, ravintolassa tai muissa järjestyslain normaalisti kieltämissä paikoissa. Näillä "koiran ulkoiluttajilla" on yksi yhteinen piirre eli he ovat näkövammaisia.

"Törmään" usein sokeisiin tai vaikeasti näkövammaisiin ihmisiin, koska työskentelen Itäkeskuksessa ja näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris sijaitsee aivan kauppakeskuksen kupeessa pyöräilyreittini varrella. Itäkeskuksessa sinänsä ei ole mitään kaunista. Itse asiassa kauppakeskuksen alue on yksi Itä-Helsingin vastenmielisimpiä alueita.

Sillä hetkellä Itäkeskuksessa, kun näkövammaiset kävelevät vastaani, en normaalisti ajattele sen enempää heidän näkökykyään tai sen puutetta.

Tänään näkövammainen opaskoiransa kanssa käveli minua vastaan Herttoniemen kartanon puistossa ja jäin hetkellisesti pohtimaan miltä tuntuisi, jos en näkisi. 

Olen useille ystäville kertonut, että minulla on mahdollisuus pyöräillä työmatkani Helsingin kauneimissa maastoissa. Olen itse kovin likinäköinen, mutta minun näön heikkeneminen voidaan korjata silmälaseilla.  Lasit olisivat varmasti aikamoiset pullonpohjat, ellei tässä vuosien varrella olisi keksitty menetelmiä lasin tai muovin ohentamiseen. 

En erityisemmin pidä silmälaseista. Nähdäkseni, minun täytyy niitä kuitenkin pitää.

Kyllä. Toivon, että minulla on jatkossakin näkökyky ihailla Suomen luonnon kauneutta. Ohessa muutama kuva fillarireitiltäni Itäkeskuksesta kohti Laajasaloa. Kun suuntaan Itäkeskuksesta etelään, Marjaniemen siirtolapuutarhan kohdilla siirryn luontoon meren rantamille.

Kurjenmiekat.

Matonpesupaikka.

Laajasalon silta.