Palttoonnapit, karvapallerot ja luopumisen tuska

Kävin viime viikolla ostamassa lähiostarilta sitä sun tätä pientä illanistujaista varten. Ostoskoriin piti löytää lettutarvikkeet ja Väinämöisen palttoonnappeja. Ongelmaksi muodostui se, että en millään keksinyt mistä etsisin kyseisessä kaupassa noita mainittuja nappeja. Aikani pyörin leipähyllyä ympäri, jolloin totesin kauppaan tulleen tarjolle erinäisiä ruisnappeja, mutta ne olivat tuoretta tavaraa. Kiersin ja kaarsin ympäri kauppaa, kunnes hermostuin. Menin kysymään maitohyllyjä järjestelleeltä myyjältä, että mistähän löytäisin Väinämöisen palttoonnappeja.

Myyjä katsoi minua lievästi hämmästyneenä ja vastasi jotain, josta tajusin heti että hän on virolais- tai venäläistaustainen. Hetken aikaa olin jo lyömässä hanskoja tiskiin. Mietin, että miten ikinä voisin selittää yksinkertaisesti mitä olen haluamassa. Englanniksi kääntäminen ei auta yhtään: "You know, finnish legend Väinämöinen and his coats buttons".... 

Kuitenkin kuultuaan "väinämöisen palttoonnapit" myyjä alkoi jo johdattamaan minua hyllyjen väliin ja samalla sopersin jotain näkkileivän tyyppisistä pienistä palleroista. Soperteluani ei kuitenkaan tarvittu, koska hän johdatti minut suoraan oikealle hyllylle näkkileipien viereen.

- - -

Taivaalta ei satanut viikonloppuna rahaa, vaan lokinpoikasia. Pesästä ne tippuivat suoraan asvaltille eikä kohtalo ollut eläintenystävien mieleen. Pienet karvaiset pallerot makasivat liikkumattomina tuntikausia kämppämme edessä, kunnes kauppamatkani aikana ne olivat kadonneet mystisesti. Lokit ovat täsmällistä porukkaa. Samanlainen näytös oli lähes päivälleen vuosi sitten samassa paikassa.

Myöhemmin yksi pallero ilmestyi rivitalonaapurimme autopaikalle asuntomme viereen. Lokkiemo kävi hautomassa kuollutta pienokaista ja pikku hiljaa siirtyi pelkästään valvomaan ja rääkymään mikäli joku eli minä satuin liikkumaan lähistöllä. Seinänaapuri palasi remontoimaan kämppäänsä ja ilmeisesti hän oli ystävällisesti heittänyt raadon oman peräkärrinsä alta minun silmieni eteen keittiön ikkunan alle.

Kauan eläköön pikkusieluiset suomalaiset naapurit. Kaikille pitäisi olla hehtaaripläntti maata ettei tarvitsisi toisia sietää.

- - -

Ostin Hietsun kirpputorilla nuorelta naiselta Aarikan vanhemman korun muutamalla eurolla. Hän totesi kaverilleen, että on ristiriitaisin tuntein myymässä tavaraa. "Nuokin helmet on ollu meillä kolmekymmentä vuotta", hän sanoi. Ymmärsin myyjää varsin hyvin. Minunkin on vaikea luopua vanhemmista tavaroista ja niihin liittyvistä muistoista. Nuoren naisen kaveri lohdutteli, "eikö ole parempi että jostain vaatteesta saa kuitenkin vaikka pari euroa". Varmaan niinkin, mutta norminuoren vaatekaappi uudistuu sen verran tiheään trendivaatteista, ettei vaatteisiin voi millään kiintyä samalla tavalla kuin vuosikymmeniä vanhoihin esineisiin.

- - -

Kesä

Helle on innostanut kesälomalaiset! Olen niin tottunut kesäkuun alun ikäviin keleihin, etten millään voinut olettaa hellerajat rikkoviin ennätyslukemiin. Ilmatieteen laitos antoi alkuviikosta ensimmäistä kertaa  ns. hellevaroituksen, joka jakaantuu kolmeen osaan: 1) keltainen on tukala, 2) oranssi on erittäin tukala ja 3) punainen äärimmäisen tukala. "Ei lämpö luita riko" vanha sananlasku sanoo, mutta toki, helle kaikessa miellyttävyydessään voi toki aiheuttaa terveydellisiäkin ongelmia. Edellä mainitulla asteikolla voin sietää äärimmäistä tukaluutta, jos ei tarvitse suorassa auringonpaisteessa kellottaa.

En voi olla ollenkaan pahoillani siitä, että minulla on tulossa pidennetty viikonloppuvapaa juurikin tähän helteeseen :) Hyttyset inisevät jo korvissani.