Sade Helsingissä 3.11.2011

Pakenin pahaa oloa nuoruudessa musiikin avulla. Toki musiikki toimii edelleenkin tunnetilojen vahvistajana tai karkoittajana. Sade Adun musiikkia en ole aktiivisesti kuunnellut vuosikausiin, mutta kun tuli mahdollisuus päästä katsomaan ladyn ensimmäistä Suomen keikkaa, tartuin siihen. Eteerinen, kuulas, kaunis laulaja ja laulut täyttivät loppuunmyydyn Areenan. Ottaen huomioon, että laululinnun ura on alkanut jo 80-luvun puolivälissä, katsojakunnan keski-ikä oli korkeampi kuin Lady Gagan keikalla.

Lavan erilaiset fiilikset vaihtuivat silmissäni vaihtuvien videoiden ja taustojen myötä. Laulajan musta vaatetus vaihtui valkoiseen pitkään mekkoon, valkoinen punaiseen, korkokengät paljaisiin varpaisiin. Keikan sykähdyttävin kokemus oli Pearls kappale, jonka Sade esitti pelkistetysti yksin lavalla. Tunteet nousivat aika ajoittain pintaan ja olenkin vaivihkaa kehitellyt erilaisia puolihuolimattomia tapoja pyyhkiä poskille vierähteleviä kyyneleitä. Onneksi kanssakatsojat keskittynevät artistiin eikä minun tihrustamiseen.

Ainokainen asia mikä suurten artistien keikoissa edelleenkin harmittaa on se, että ne päättyvät usein juuri siihen aikaan etten ennätä viimeiseen metroon. Näin kävi tälläkin kertaa, kun keikka päättyi lähempänä puolta kahtatoista. Vaihtoehtona ei ole muu kuin matkata junalla keskustaan ja yöbussilla takaisin kotiin, jolloin kotiin päästyäni kello on reippaasti yli puolen yön ja yleensä on turha kuvitella, että uni tulisi pian. Aamulla odottaakin sitten "reippaanasilmätristissä"-hetki työmaalla. 

Soldier of Love

Your Love Is King

Skin

Kiss of Life

Love Is Found

In Another Time

Smooth Operator

Jezebel

Bring Me Home

Is It a Crime

Love Is Stronger Than Pride

All About Our Love

Paradise

Morning Bird

King of Sorrow

Sweetest Taboo

Moon And Sky

Pearls

No Ordinary Love

By Your Side

encore

Cherish the Day