Moraalitonta

Tiedoksi vaan, että olen taas lukenut Hesaria. Pyhäinpäivän vuoksi sunnuntaisivut ilmestyivätkin viime viikonloppuna jo lauantain lehdessä ja mieheni ollessa aamuvuorossa saatoin viettää aamupäivää rauhallisesti kahvikupposen ja Hesarin seurassa. Tällä kertaa kiinnostuin suomalaisten moraalia käsittelevästä gallupista. Tuhannelta ihmiseltä oli kysytty millaisia tekoja he hyväksyvät ja millaisia eivät.

Mikäli ei puhuta tappamisesta tai raiskaamisesta, gallupin mukaan suomalaiset ovat erittäin vankasti sitä mieltä, että...

- töistä ei saa jäädä pois krapulan, harrastusten eikä kotitöiden tekemisen vuoksi.

- poliisille ei saa tarjota pullakaffeja sakkojen välttämiseksi

- huumeita ei saa käyttää eikä veroilmoituksessa valehdella

- puolisoa ei saa pettää

En voi väittää itseäni erityisen kirkasotsaiseksi kaikissa maailman asioissa. Edellisestä huolimatta, en tiedä miksi, mutta kuvittelen kuitenkin olevani keskimääräistä korkeamman moraalin omaava. Hesarin artikkelissa todetaan, että "suhtaudumme jämäkästi varsinkin sellaisiin kysymyksiin, joissa on kyse luottamuksesta".

On minut petetty kerran jos toisenkin. Ei se koskaan tunnu hyvältä. Tässä männä viikolla törmäsin tilanteeseen, joka sai minut tärisemään. Vähänkö harmitti, kun minulle tuntematon henkilö valehteli minulle ensin päin naamaa ja toiseen kertaan puhelimessa. Harvoin valheesta jää kiinni, mutta hän jäi oikein rysän päältä. Ei hävennyt tämä henkilö lainkaan, jatkoi vain omaa syyttelyään. Kotipsykologin analyysinä pidin häntä ylimielisenä ja röyhkeänä, epäilin myös narsismiin taipuvaisuutta.

Artikkelin mukaan suomalaiset vaativat, että yhteisiä pelisääntöjä pitää noudattaa. Juuripa näin. Työpaikalla ei normaalisti ole viikkoakaan, jolloin ei jostain pelisäännöstä tai sen noudattamattomuudesta keskusteltaisi. Voisi sanoa, että työpaikalla pärjää aika hyvin, mikäli tervehdit työkaveriasi (mutta älä liian montaa kertaa päivän aikana, koska se saattaa ärsyttää jotakuta). Pidä kahvitauko sovitun mittaisena. Älä jätä tavaraa pilaantumaan jääkaappiin. Jos kahvipannu on tyhjä, keitä lisää.

Ei kai kukaan tunnusta esimiehelle, että jäisi työpäivän sijaan kotiin krapuloissaan tai harrastelemaan muutoin vaan. Jos kertoo muun syyn niin valehtelee ja valehtelu ei ole moraalisesti oikein. Tiedäthän.

Pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina teimme lähtöä kotoa. Kirosin ihmetyksestä, kun pihakukkani oli kaadettu pitkin poikin tanteretta. Perässä kulkenut mieheni tajusi samantien, mistä kukkaruukun kumoutuminen oli aiheutunut. Meidän skootteri oli nimittäin varastettu oven edestä. Ikävä juttu. Mieheni ennätti tekemään rikosilmoituksen siinä välissä, kun kävin viemässä roskapussia. Reissullani huomasin skootterin taloyhtiön pihalla oudossa paikassa. Se oli meidän skopa. Oli ilmeisesti varkaalta voimat tai vauhti loppunut kesken. Hyvä niin.

- - -

Kävin viime viikolla Luonnontieteellisessä museossa. Edellinen visiitti olikin joskus lapsuudessa. Kuulin käynnilläni opastuksen "Kirahveja kimnaasissa". Se oli tunnin mittainen museon yleisopastus, jossa kierreltiin museon eri kerrokset ja käytiin läpi kiinnostavimmat asiat. Näin mm. presidentti Kekkosen ampuman villisian ja opin, että virtahevoilla ei ole hikirauhasia. Opastuksen aikana sain selville mitä tarkoittaa kirahvit kimnaasissa ja tutkin miltä eri eläinten kakkakikkareet näyttävät.

Erikoista oli kuulla myös se, että Suomen myrkyllisin hämähäkki (ruskohämähäkki) elää vain ja ainoastaan Luonnontieteellisen museon rakennuksessa. Hämähäkki on kai saapunut museoon vuosikymmeniä sitten koe-elämille tarkoitetun hedelmälähetyksen mukana ja "asettunut taloksi" pääasiassa kellariin. Ei se purrut minua, eikä ole koskaan purrut ketään muutakaan asiakasta. Näin vain kuolleen ruskohämähäkin. Onneksi, sillä elävän olisin varmaankin vaistomaisesti liiskannut, jos olisin kyennyt.

Luonnontieteellinen museo.