Työhyvinvointia hotelliaamiaisella

En muista, että olisin koskaan myöhästynyt töistä. Joka arkipäivä vuosien, vuosien ajan olen leimannut kellokorttini ennen yhdeksää niin kuin hyvän virkamiehen kuuluu.

- - -

Silloin harvoin, kun joku on lähettänyt minulle viime vuosina tekstiviestin, se on mielestäni tullut "hassuun aikaan". 

- - -

Reilu viikko sitten päätin kuukausien jahkailun jälkeen ryhtyä tutkimaan puhelimeni asetuksia ja aikani puhelinta ropattuani muutin GMT -asetusta niin, että tekstiviestit näyttivät todellakin tulleen järkevään aikaan. Jätin huomioimatta sen, että samalla myös puhelimen kellonaika muuttui tuntikaupalla. Tästä seurasi se, että heräsin jokseenkin pirteänä puhelimen kellon mukaan 03.30. Katsoin pihalle, jossa totesin olevan valoisaa. Olo muutoin oli varsin "hämärä". Jokin ei aivan täsmännyt. Nousin istualleni ja katsoin kelloa epätoivoisena. Seinäkello näytti lukemaa 08.30. Olisin lahjakkaasti myöhästynyt töistä ellei mieheni olisi urhoollisesti vapaapäivänään noussut ylös, toiminut henkilökohtaisena autonkuljettajanani yöpuvussaan ja toimittanut minua ajoissa töihin. Reilut viisi minuuttia vaille yhdeksän olin jokseenkin hämmentyneenä leimaamassa kellokortilla itseäni "sisään". Olen siis edelleenkin kelpo virkamies saapumisaikojeni suhteen.

"Lähes myöhästymistä" seuraavana päivänä minun piti oikeasti nousta aikaisin. Oli perinteisen aamiaisen valmistelupäivä. Reilun viiden vuoden ajan työpaikallamme on kerran vuodessa järjestetty henkilöstölle aamiainen. Ensimmäisinä vuosina tarjolla oli kahvia, pullaa, sämpylät ja hedelmiä. Parin viime vuoden ajan tarjolla on ollut edellä mainittujen lisäksi myös nakkeja, keitettyjä kananmunia ja lihapullia. Marraskuun traditio on omasta mielestäni yksi kivoimmista ja vaalimisen arvoinen pieni luksus harmauden keskelle. Ihanaa!

Aamiaiskattaus.

- - -

Harmaahapsi

Kävin viikolla kukkakaupassa. Harmaahapsinen mies vieressäni osti yhden keltaisen ruusun, jonka hän valitsi tarkkaan. "Ei se, vaan siitä vierestä, se kaunis", hän totesi. Myyjä sitoi samaan aikaan valitsemiani kukkia ja jäin pohtimaan kuinka onnellinen mahtaakaan olla tuon harmaahapsen vaimo, kun hän saa tuon huolella valitun ruusun. 

Kun kysymyksessä on vanhat miehet, olen parantumaton romantikko. He kaikki näyttävät kauniilta syvine juonteineen, harmaine hapsineen, hitaine liikkeineen ja kumaraine asentoineen.

Jälkikäteen jäin miettimään, että toivottavasti tuo keltainen ruusu ei ollut menossa puolison haudalle. Itselläni nimittäin on kotipaikkakunnallani käydessäni satunnaisesti tapana ostaa yksi yksittäinen kukka vanhempieni haudalle. Se saattaa olla keltainen ruusu, koska edesmennyt äitini piti niistä. Sen vuoksi keltaisia ruusuja oli aseteltu hautajaisissa hänen arkkunsa päälle.

- - -

Hyvänmielenmyyjä

Kirpputorilla pysähdyin erään myyjän eteen nähdessäni kasan matkailulehti Mondoja. Päällimmäisestä pilkotti otsikko "Seikkailujen Filippiinit". Jäin ajatuksissani selaamaan lehteä. Kun hetken päästä nostin katseeni myyjään, hän totesi "saat lehden jos siellä on jotain mielenkiintoista". Totesin, että "olen luultavasti lähdössä tammikuussa Filippiineille ja kyseisessä lehdessä on juttua maasta". Myyjä hymyili ja totesi "hyvää matkaa". Minä hymyilin ja kiitin. 

Olemme ostaneet tähän mennessä meno-paluu -liput Hong Kongiin tammikuulle. Vielä pitäisi päättää mihin sieltä jatkamme...