Christiania ja Pieni merenneito

Meillä oli koko sunnuntaipäivä aikaa hengailla Kööpenhaminassa ja käytimme sen tehokkaasti kävellen. Kaupungin keskustassa sijaitsee vajaan tuhannen asukkaan ns. vapaakaupunkialue Christiania. 1970-luvun alussa kansalaistottelemattomat hipit valtasivat Christianshavnin hylätyn armeijan alueen, mursivat muurin ja valtasivat lapsilleen lisää leikkitilaa.

Oli erikoista miten tällainen "lainsuojallinen" alue oli onnistunut säilymään kaupungin keskustassa vuosikymmeniä. Alue on yksi suosituimmista turistinähtävyyksistä Kööpenhaminassa. Minä ja muut turistit hämmästelimme avointa, täysin peittelemätöntä kannabiskauppaa keskellä aluetta. Christianian asukkaiden tapaa elää ja olla esitellään ulkomaalaisille brändinä, esimerkkinä vapaamielisestä tanskalaisesta elämäntyylistä. Menoa katsellessani kaltaisellani wannabehippyllä meinasi vain mennä pulla väärään kurkkuun.

Erääseen Christianianian rakennukseen oli piiiitkä jono. Emme tienneet mihin ihmiset jonottivat eli oliko se leipäjono vai jotain muuta, mutta liityimme jonon jatkoksi joukkoon kirjavaan. Päädyimme joulumyyjäisiin, ei sen ihmeellisempää.

Jono joulumyyjäisiin Christianiassa.

Christianian asukkaiden omat säännöt kieltävät varastamisen, väkivallan, aseet, puukot, luodinkestävät liivit, kovat huumeet ja moottoripyöräjengien tunnukset. Kieltolistaa katsoessaan jää vain miettimään, että millainen lapsiperheen onnela alue mahtaakaan olla. Vuodesta 1994 lukien asukkaat ovat maksaneet veroja, maksuja jätteistä sekä sähkön ja veden kulutuksesta.

Hämmentävää reissulla oli tajuta, että tanskalainen tupakka- tai viinasäännöstely oli niin paljon löperömpää kuin Suomessa. Jotenkin olin iskostanut päähäni ajatuksen, että kaikki pohjoismaat ovat em. asioissa jotenkin samalla linjalla. Niissä kuppiloissa, joissa poikkesimme ei saanut röyhytellä sisällä. Poikkeuksena yksi kapakka, jossa tupakointi sisätiloissa oli aivan sallittua. Kysymyksessä oli ilmeisesti joku välitila ennen totaalikieltoa niin kuin Suomessakin aikoinaan oli.

- - -

Pieni merenneito.

Kävelimme myös katsomaan pienen merenneidon patsasta, joka ei ollut välttynyt vandalismilta tälläkään kertaa, sillä merenneidon kaula oli spreijattu pinkiksi. Onneksi sentään hänen kaulaansa ei oltu katkaistu niin kuin vuosikymmeniä sitten. 

Kun kaikki ovat kuvailleet kuinka pieni se on, itse yllätyin ja mietin "onpas se iso, ihan ihmisen kokoinen". Patsaalta lähdimme palaamaan hotellille läpi Kastelletin linnoituksen. Meillä ei ollut virtaa, eikä lenkkareita juosta, mutta muut juoksivat. Tanskalaisilla on nimittäin tapa juoksennella linnoituksen valleilla vajaan kahden kilometrin mittaista lenkkiä. Ennen paluumatkaa lentoasemalle ohitimme Tanskan tunnetuimman ravintolakadun Nyhavnin kirkkaat talot ja vesisateen yllättäessä poikkesimme ensimmäiseen eteen tulevaan ravintolaan pizzalle.