Maroon 5 Helsingissä 30.11.2011

Auto sujahtaa taskuparkkiin Kaapelitehtaan takana ja lähdemme kävelemään kohti Merikaapelisalia, jossa normaalisi olen käynyt pyörähtämässä lähinnä Designmarkkinoilla tai taidemyyntinäyttelyissä. Tällä kertaa olen menossa katsomaan amerikkalaisen poppisbändi Maroon 5:n loppuunmyytyä keikkaa, jonka piti olla jo maaliskuussa Kulttuuritalolla. Keikka siirtyi kuukausikaupalla laulajan telkkarisarjan kuvausten vuoksi ja samalla myös keikkapaikka vaihtui Kaapelitehtaaseen. Ei se minua haitannut, itse asiassa päinvastoin. Normaalisti emme nimittäin ole keikoille mennessä autolla liikenteessä, koska parkkeerausprobleeman pohtimiseen ei huvita käyttää sen enempää aikaa.

Maroon 5 Helsingin Kaapelitehtaalla.

Johtuikohan Merisalin pienuudesta, että desibelitaso kohosi korkeuksiin saman tien kun bändi aloitti soitannan lähes ajallaan klo 21.00. Keikka oli tehokkaan kompakti ja kesti hädin tuskin puoltatoista tuntia. Useampia areena- tai stadionkeikkoja viimeksi nähneenä, oli ihan nastaa olla keikalla, jossa tunnelma oli vähän tiiviimpi. Suurimman osan keikasta seisoskelimme hallin keskiosan paikkeilla. Lopussa siirryimme salin takaosaan ja kipitin hakemaan takit narikasta, jotta saimme lentävän lähdön takaisin kotiin.

Epäselväksi ei jäänyt, että laulaja Adam Levine oli katsojien lemmikki. Naiskatsojien kamerat ja kamerakännykät zuumautuivat takaa katsottuna vain ja ainoastaan häneen. Se, että Levine on kuulemma muotikauppiaan poika ei näkynyt hänen keikkaoutfitissään, johon kuului perinteiseen tyyliin valkoinen T-paita ja mustat farkut. Laulajasta olisi ilmiselvästi ollut myös kuorosodan johtajaksi, niin hyvin hän kapellimestaroi katsojat yhteislaulamaan biisiä "she will be loved".

Maroon 5 Kaapelitehtaalla, ennen keikkaa.

En voi väittää olleeni Maroon 5:n vankkumaton fani ikuisuuksia. En tunnustaudu edelleenkään, ennemminkin sujuvaksi kuuntelijaksi. Minulle bändin olemassaolon alku liittyy vain ja ainoastaan vuoden 2005 kesään ja visiittiimme Ranskan Bretagnessa. Pääasiallisesti isäntiemme autossa soi tuolloin kaksi minulle tuntematonta levyä; Maroon 5:n "Songs About Jane" ja Mobyn "Hotel". Kun nuo levyt pärähtävät soimaan, tulen hyvälle mielelle ja muistan aina Bretagnen.

Moves Like Jagger
Harder To Breath

Sunday Morning

If I Never See Your Face Again

Misery

Makes Me Wonder

Give A Little More

The Sun

Secret

Never Gonna Leave This Bed

Wake Up Call

Stutter

This Love

---------

Hands All Over

She Will Be Loved