Viikonloppureissu Kööpenhaminaan

"Lumimyräkkä iskee Suomeen - harkitse kotiin jäämistä" julisti otsikko nettilehdessä.... tai lähde reissuun, mietin itsekseni ja hymyilin muutamaa tuntia ennen töistä poistumistani. Poistuin sorvin ääreltä hieman normaalia aikaisemmin päästäkseni pakkaamaan viikonlopputavarat kasaan. Pakkasin muutamaa päivää aikaisemmin kirpputorilta ostamani Vuokko Nurmesniemen suunnitteleman kirkasvärisen raitamekon. Ajattelin että soluttaudun se päällä loistavasti Kööpenhaminan tivolin sirkustunnelmaan ja jos se ei pistäisi niin pahasti ihmisten silmään kuin kansanedustajan vaimon Liisa Väätäisen linnan juhlissa kantama Nurmesniemen sinivalkoinen pitkä mekko. Toisessa yhteydessä luonnon materiaalit, kierrätys ja suomalainen suunnittelu on hieno asia. Toisessa yhteydessä ei. Itse pidin Väätäisen valinnasta ja mielestäni hän mekossaan ja kaulalle sidotuissa kallan kukissaan oli yksi linnan kuningattarista.

Olen käynyt Kööpenhaminassa kerran aikaisemmin. Tai oikeastaan kaksi, jos lasketaan yöpyminen lentokenttähotellissa muutama vuosi sitten, kun myöhästyimme lentoyhtiön vuoksi jatkolennoiltamme. Ensimmäisestä kerrasta oli noin kymmenen vuotta aikaa. Pidin kaupungista jo tuolloin ja ajattelin, että voin hyvin palata kaupunkiin jossain sopivassa välissä. Sopiva väli tuli, kun miehelläni oli nykyisin aina harvinaisempi viikonloppuvapaa.

Majoitusta oli harvinaisen tuskaista etsiä. Pää sauhuten etsin huokeaa ja muutoinkin mukavaa yöpaikkaa. Kävin läpi netin hotellinvaraussivustot, jatkoin yksityismajoituksien pariin ja palasin varaussivustoille. Muutkin ilmiselvästi halusivat viettää kyseistä viikonloppua Kööpenhaminassa eikä mitään yksilöllisen hupaisaa majoitusta tuntunut löytyvän. Matkan teeman mukaisesti tai koska hotellissa oli vapaata, päädyimme lopulta heinäkuussa 2010 avattuun Tivoli hotelliin. Huoneemme hintaan ei kuulunut aamupalaa. Saimme kuitenkin toisena aamuna ilmaisen aamiaisen pyynnöstämme/vaatimuksestamme  "mielen pahoittamisen" vuoksi, kun kesken kaiken jouduimme vaihtamaan huonetta. Aamiaisesta olisi erikseen pitänyt maksaa n. 20 euroa ja se ei todellakaan ollut sen arvoinen vaan ihan perusmättöä munakokkeleineen ja nakkeineen. Sunnuntaiaamuna noin kello kymmenen aamiasella oli ihan hirveä härdelli. Kaikki olivat syömässä samaan aikaan ja vapaata paikkaa oli vaikea löytää.

Hotellin sijainti oli ihan ok, lähellä rautatieasemaa ja vastapäistä Tivolia. Lisäksi hotellin hintaan kuului ilmainen sisäänkäynti Tivoliin ja jos jotakuta kiinnostaa niin paikallinen shoppailukeidas Fisketorvet sijaitsi lähellä. Kun poikkesimme sunnuntaina katsomaan paikkaa, totesimme että se sisälsi niitä samoja kauppoja mitä kaikki suomalaisetkin ostoskeskukset.

Tivoli hotelli

Kööpenhamina on kiva kaupunki. Lentoasemalta pääsee junalla vajaassa vartissa keskustaan. Kävellen on mukava liikkua. Pyöräilijät on huomioitu todella hienosti liikenteessä. Keskustan pyöräilykaistat ovat leveitä. Ne on erotettu selkeästi jalankulkijoista ja autoilijoista. Ihmiset näyttävät pyöräillessään hyväntuulisilta.

Parin päivän matkan aikana tarkoitus oli maistella tanskalaisia oluita, käydä Tivolissa ja Christianian alueella sekä katsastaa Kööpenhaminan tunnetuin patsas Pieni merenneito. Matka toteutui suunnitelmien mukaan.

Lentomme myöhästyi pari tuntia huonon kelin vuoksi ja ensimmäisenä iltana enntäimme lähinnä kävelemään Vesterbron alueelle, jossa sijaitsi Mikkeller -baari. Maistelimme kimppaan muutamat oluet (Mikkellerin Regular Harry ja Sur Munk sekä 3 cl Samuel Adamsin Utopias-olutta). Suomalaisittain tavallisia puolen litran tuoppeja baarissa ei ollut tarjolla, sillä oluet tarjoiltiin pienistä viinilasin tyyppisistä laseista.

Mikkeller baarissa

Kuullessani baarissa joka joululta tutun George Michaelin biisin Last Christmas muistelin nuoruuttani ja kuinka kaverin kanssa aikoinaan unelmoimme löytävämme unelmien kumppanit. Mieheni toteamus oli, että "ei teillekään hyvin käynyt, kun löysitte tällaiset pikkupojat". Poikkesimme samaan paikkaan vielä seuraavanakin päivänä ohikulkumatkalla Vesterbron alueen läpi. Samalla kävimme ostamassa kotiin jouluoluet paikallisesta olutkaupasta. Tanskassa vahvempien oluiden myynti ei ole monopolisoitu niin kuin Suomessa. Kauppaan astuttuamme myyjä avasi pullon ja tarjosi maistiaiset sekä meille että itselleen.

Naapuripöydän oluenmaistelusetti.