Kööpenhaminan tivoli

Olin kerrankin ottanut selailemastani matkaoppaasta opikseni. Toteutimme lauantaina Mondon Kööpenhamina matkaoppaan kirjoittaja Annukka Oksasen suosittelemaa "vetelehtimistä keskustassa". Vetelehdimme ensin aamupalalle, jatkoimme vetelehtimistä keskustassa reilun puolentoista kilometrin mittaisella kävelykadulla Strøgetilla ja muutamissa paikallisissa tavarakaupoissa (Illums Bolighus, Georg Jensen, Lego).

Päivän vetelehtimisen jälkeen saavuimme Tivoliin nälkäisinä. Sen enempää asiaa pohtimatta astuimme sisään samaan ravintolaan, jossa ruokailimme noin kymmenen vuotta sitten edellisellä Kööpenhaminan talvireissullamme. Mieheni päättäväisesti totesi syövänsä samaa ruokaa, jota hän oli tyytyväisenä napostellut aikaisemminkin. Hetken ruokaa odoteltuamme sain tilaamani kala-annoksen ja mieheni rinnuksilleen ruokalapun sekä eteensä lautasellisen porsaankylkiä uuniperunan kera. Tivoli Promenaden ravintolassa tuota ribs annosta on ollut myynnissä viimeiset 27-vuotta. Kaikesta päätellen menestyksellisesti.

Maailman toiseksi vanhin huvipuisto - Kööpenhaminan Tivoli - on perustettu elokuussa 1843. Pariisin Disneylandin jälkeen kävijöitä Tivolissa on vuosittain toiseksi eniten Euroopassa. Huvipuistossa voi ilakoida kesällä, Halloweenin aikaan sekä viettää joulun aikaa marraskuun puolivälistä joulukuun loppuun asti.

Matkaamme ei voi millään tasolla sanoa kulinaristiseksi. Söimme kunakin päivänä ravintolassa, joka sattui olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ehkä hieman sääli, sillä ainakin Michelintähti-indeksin (11 tähtiravintolaa) perusteella Kööpenhaminan ruokakulttuuri on kehittyneempää kuin Suomen. Tähtien perusteella en ole kyllä ruokapaikkojani koskaan Helsingissäkään valinnut, vaan mistä saa hyvää ruokaa kohtuuhinnalla. Ruokakulttuurista voi viikonloppukokemuksen perusteella todeta, että paikalliset kebabit olivat suomalaisia pienempiä.

Ostimme Tivolissa myös muutaman laitelipun. Kokeilimme kahta vuoristorataa, sellaista perinteistä puista ja modernimpaa hässäkkää. Mieheni höpötti ja kyseli perinteisen laitteen työntekijältä historiasta. Työntekijä päätteli meidän olevan vuoristoratahöperöitä ja päästi meidän ilmaiseksi toiselle kierrokselle sekä asetteli meidät viimeiseen vaunuun. Kikatellen kiersimme radan uudelleen. Modernimmassa laitteessa kiepuimme reilun puolentoista minuutin ajan, teimme silmukan pää alaspäin ja kikatimme.