Cebu ja Sinulog 2012

EU julkaisee listaa lentoyhtiöistä, jotka on luokiteltu turvallisuuden kannalta vaarallisiksi ja asetettu toimintakieltoon Euroopassa. Vaikka en mistään vakavasta lentopelosta kärsikään, hermostusta ei vähentänyt tieto siitä, että kyseisellä listalla on lueteltu kaikki lentoyhtiöt, jotka ovat saaneet liikennöintiluvan Filippiinien viranomaisilta.

Henkäisin helpotuksesta, kun olin kävelemässä täysin normaalin näköiseen Cebu Pacific Air-lentoyhtiön Airbus 320 koneeseen, en vain lentokoneelta näyttävään mahdollisesti lentävään laitteeseen. Ehkä lennossa ei olisikaan "mustasta listasta" huolimatta mitään pelättävää... Oli sitten Filippiineille matkustaminen riskialtista tai ei, niin kuin aina aikaisemminkin, olimme tehneet matkustusilmoituksen ulkoministeriöön ennen matkaa, jotta onnettomuuden sattuessa viranomaisilla olisi erityinen tehtävä: he voisivat kaivata meitä.

Lähdimme Hong Kongista ja muutaman tunnin lennon jälkeen saavuimme aamuyöllä neljän jälkeen Cebulle. Pyysimme taksikuskia viemään meidät johonkin ravintolaan, joka sattuisi aamuyöstä olemaan auki. Pimeydessä ajoimme keskustaan. Pimeydessä ympäristö näytti ankealta, mustanharmaalta ja ehkä vähän pelottavalta. Päädyimme syömään kymmenien ilmavoimien edustajien kanssa kirkkaiden keltaisten valojen keskelle Jollibee-nimiseen ravintolaan, joka jälkikäteen paljastui paikalliseksi hampurilaisketjuksi.

Meni muutama tunti ennen kuin päivä alkoi valkenemaan. Sitä ennen olimme ehtineet mm. pohtia kuinka helppoa on lentomatkustaa Euroopassa. Maksat lennot ja etenet kohteeseen ilman sen suurempia muodollisuuksia. Sen sijaan "kehitysmaissa" saat lentolipun lisäksi maksaa jos jonkinnäköisiä palvelu-, maahantulo- ja maastapoistumismaksuja - oli sitten kysymys lentoasemasta tai laivaterminaalista.

Jännityksellä aina myös odotan mikä menee pieleen matkatavaroiden pakkaamisen osalta. Nyt se oli sateenvarjo. EU alueella sen saa kuljettaa käsimatkatavaroissa. Filippiineillä yritin sen sijaan lentokoneeseen tämän vaarallistakin vaarallisemman kokoontaittuvan varjoni kanssa, kun turvatarkastaja vain pudisteli päätään todeten "onko sinulla sateenvarjo matkalaukussasi". Tein jo henkistä luopumista tuosta kauniista siniraidallisesta käyttötarvikkeesta, kun mieheni päätti palata turvatarkastuksesta takaisin "likaiselle puolelle" ja toimittaa sen ruumaan meneviin matkatavaroihin. Niinhän varjo aikanaan pyöri hihnalla yhdessä rinkan kanssa, kun palasimme Hong Kongiin.

En tiennyt Cebusta mitään ennen saapumista, enkä ollut kaupungista sen enempää kiinnostunutkaan, koska emme olleet sinne jäämässä pidemmäksi aikaa. Taksikuski kertoi kaupungissa asuvan reilut kolme miljoonaa ihmistä. Päällepäin kaupunki ei näyttänyt miljoonakaupungilta. Enkä olisi osannut arvata, että yksi suurimmista kiuasvalmistajista löytyy Cebusta. Luin ennen matkaa lehdestä, että suomalainen Veikko-Matti Kallioniemi perusti 1987 kiuastehtaan, jossa valmistetaan 150 000 kiuasta vuodessa 180 filippiiniläisen voimin. Vain minimaalinen osa noista kiukaista päätyy Suomen markkinoille, suuri osa menee maailmalle. Lentoaseman matkamuistomyymälässä saattoi myös huomata, että Cebu on tunnettu kitaroistaan.

Taksikuski mainitsi, että kaupungissa on suuri tapahtuma ja saman asian oli maininnut myös filippiinien hotellimme omistaja varoituksena meille liikenneruuhkien varalta. Tapahtuma oli myös selitys sille, miksi hampurilaispaikka oli täynnä ilmavoimien porukkaa. Heidät oli värvätty valvomaan turvallisuutta.

Saavuimme keskelle paraateja ja tansseja Sinulog 2012 -tapahtumaan, joka oli Jeesus-lapselle (Santo Nino) omistettu juhla. Aamupäivän aikana odottelimme ja odottelimme, että varsinainen tanssitapahtuma alkaisi. Päivän valjettua, tunteja odoteltuamme saimme tiedon, että aloitus olisi klo 11.00 ja siinä vaiheessa meidän tulisi olla jo laivasatamassa. Varsinaista kulkuetta emme siis päässeet todistamaan muuten kuin laivan televisioruudulta, mutta pukuloistoa ylipäätään ja aamupäivän tanssiharjoituksia pystyimme katsomaan ihan livenä.

Sokerina pohjalla suomalaisen näkökulmasta oli tietysti kulkueen Angry Birds -rakennelma, jossa rekan ympärille oli rakennettu "pelikenttä" :) Hong Kongin markkinapaikat ja Filippiinien kaupat olivat täynnä mitä erilaisempaa vihaiset linnut -krääsää (vaatteita, ritsoja, kaiuttimia, pehmoleluja....... you name it!) Filippiineillä ja Hongissa saattoi vain pohtia kuinka paljon Rovio on hävinnyt, kun heidän politiikkansa lisensointioikeuksien antamisessa on tähän mennessä ilmeisesti ollut kitsaanpuoleista.

Sinulog 2012, angry birds.

Cebulta matkustimme laivalla hitaasti mutta varmasti Maasin- nimiseen kaupunkiin. Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, meitä oltiin odottamassa rannalla nimikyltin kanssa. Kerrankin olin tyytyväinen ettemme pihistelleet lauttalipun hankintahinnassa. Kuusi tuntia kestäneestä matkasta suurimman osan nukuimme  pois matkaväsymystämme "loisteliaassa" hytissämme. Toinen vaihtoehto ei ollut niin luksusta...