Matkasuunnittelua Filippiineille

Pimeään vuoden aikaan olemme tehneet muutaman vuoden ajan yhden pidemmän pariviikkoisen ulkomaanreissun. Aikaisemmat kohteet ovat olleet Intia, Bali ja Thaimaa, josta olen täällä blogissakin vuosi sitten kirjoittanut. Loppuvuodesta 2011 tuli taas se aika, jolloin sisäiset paineet matkakohteen valintaan alkoivat kasvaa sietämättömiksi. Koska emme olleet aikaisemmin käyneet ja kaverimme asuvat osan vuodesta Hong Kongissa, oli helppo päätös ostaa suorat lennot sinne. Sen jälkeen jäi vielä pohdittavaksi jatkaako matkaa Malesiaan, Vietnamiin, Filippiineille tai jonnekin muualle.

Filippiinit oli vahvin matkakohde koko ajan ja lopulta pari viikkoa ennen matkaa ostimme vihdoin jatkolennot ja saatoin todeta mielessäni, että olen lähdössä matkalle Filippiineille :)

Tiesin, että maan pääkaupunki on Manila ja että Filippiineillä oli panttivankidraama vuosituhannen vaihteessa, jossa oli mukana suomalaiskaksikko. Kukapa ei myös muistaisi maan teräsperhosta, entistä missiä tuhansine kenkäpareineen eli Imelda Marcosia. Luin, että  maasta löytyy myös museo, jossa voi käydä ihailemassa Imeldan kenkiä. Mikä tahansa walk in closet ei kokoelmalle ole riittänytkään.

En tiennyt millaista säätä odottaa tammikuussa. Periaatteessa maassa on viilein kausi marraskuusta helmikuulle. Viileä tarkoittaa suomalaisittain tai ainakin meikäläisittäin siedettävää. Maaliskuusta toukokuulle on kuivaa ja kuumaa. Kesäkuusta lokakuulle sataa. Mutta kuten Suomessa, säätiloja ei voi enää ennustaa. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Sääkartta, jossa on auringon, pisaran ja pilven kuva minkä päivän kohdalla tahansa osuisi oikeaan.

Vaikka en meteorologi olekaan, olen kirjoittanut useista erikoisista sääilmiöistä viimeisen puolentoista vuoden aikana - Suomessa. On niitä muuallakin, sillä Filippiineillä riehui joulukuun puolivälissä trooppinen myrsky. 12 tunnin aikana jossain alueilla satoi yhtä paljon kuin normaalisti koko kuukauden aikana. Tulvat jättivät alleen kokonaisia kyliä ja kuolleita löytyi puolisentoista tuhatta.

Sain edellisen vuoden puolella kirpparilla lahjaksi vanhan Mondo-lehden (5/2006), jossa toimittaja Antti Helin aloitti Filippiinejä koskevan artikkelin seuraavasti:

"Kuvittele mielessäsi räjähdysherkkä ilotulitetehdas ja kotisi sen takapihalle. Tässä tehtaassa ei tosin valmisteta kiinanpommeja, vaan sen raketeissa on voimaa parinsadan ydinpommin verran. Suunnilleen sellaisella maaperällä filippiiniläiset asuvat. Saarivaltiossa on tulivuoria kuin Suomessa kännykkäasemia."

Jep, jep.... mietin itsekseni ja jatkoin artikkeliin tutustumista historian osalta. 

"Vuonna 1521 maailmanympäripurjehduksella ollut Fernao de Magalhaes (Ferdinand Magellan) karahti laivoineen tuntemattoman saariryhmän rantaan. Vaikka paikallinen heimopäällikkö Lapu Lapu iski keihäänsä kuolettavasti Magalhaesin niskaan, espanjalaiset valloittivat saariston, jonka he nimesivät Filippiineiksi kuninkaansa Filip II mukaan. Ironista kyllä, me saimme sellaisen nimen, joka ei ole koskaan taipunut meidän omassa suussamme. Me emme osaa lausua F-kirjainta, joten me kutsumme itseämme pilipinoiksi."

Valtaosa, reilut 80 % Filippiiniläisistä tunnustaa katolilaista uskoa. Espanjan vallan aikana katoliset papit ennättivät aivopestä pakanoita yli 300 vuoden ajan ennen kuin saaret siirtyivät Yhdysvalloille vuonna 1898. Muslimeja on noin viisi prosenttia väestöstä. Aasialaisuutta Filippiineillä ei juuri ole. He ovat sekoitus polynesialaista saaristolaisuutta, espanjalaisuutta ja amerikkalaisuutta Aasian hellässä syleilyssä.

Virallisia kieliä ovat englanti sekä filipino. Kieltä kuvataan oheisin sanoin.

"Kasvien ja eläinten nimet sekä tunteita kuvaavat sanat kuten rakkaus tulevat paikallisesta kielestä. Espanjaa ovat asiat, jotka kirkonmiehet toivat mukanaan, kuten aura, kirja - ja helvetti. Kaikki modernit sanat tulevat englannista, tai amerikkalaisten brändien nimistä. Kun filippiiniläinen haluaa, että hänestä otetaan kuva, hän pyytää: Kodak me, please."

Filippiinien saariryhmä jakaantuu kolmeen osaan: Luzon, jossa sijaitsee pääkaupunki Manila; Visayas, jonne me matkustimme ja Mindanao, jonka syrjäseuduilla toimii muslimikapinallisten ryhmiä. Mindanaon saarella vuosituhannen vaihteessa Suomen Manilan konsuli otti vastaan Jolon saarella kuukausia panttivankeina olleet Fräntin ja Vahasen heidän vapautuessaan.

Filippiineillä on yli 7000 saarta. Vietin tuntikausia ennen matkaa netin ääressä etsien meille yösijaa. Ajatus oli, että paikka olisi sen verran mukava, että viihtyisimme siellä vajaat kymmenen päivää. Palawanin saari vaikutti mielenkiintoiselta ja siellä olisi ollut todella hulppeita bungaloweja veden äärellä. Valitettavasti ne vaihtoehdot eivät sopineet meidän kukkarollemme.


Me lähdimme etsimään omaa pikku paratiisiamme Padre Burgos-nimisestä paikasta. Seuraavissa kirjoituksissa kerrotaan miten onnistumme etsinnöissämme. 

Matkakohteemme Filippiineillä.

Jännityksellä jäin myös odottamaan millaista pöperöä nenän eteen matkan aikana laitettaisiin. Philippiiniläinen ruoka on kuulemma sekoitus kiinalaista, espanjalaista ja amerikkalaista keittiötä. Mondo-lehden artikkeli ehdotti pitkäksi venähtäneen baari-illan kruunaukseksi "balutia", paikallista porilaista. Se on hedelmöitettu ankanmuna, jossa sikiö on kehittynyt vajaat 20 päivää. Keitetystä munasta rikotaan kuori ja nesteet imaistaan alas. Puoliksi kehittynyt ankanpoikanen syödään. Siitä saattaa erottaa räpylät ja höyheniä. 

Onneksi pitkäksi venähtäneitä baari-iltoja ei ollut suunnitelmissa, sillä pelkkä ajatuskin paikallisesta herkusta jäi kuvottamaan...