Akkain lehdet ja romut

Kun mieheni katseli Comoa lintuperspektiivistä, kävelin itse kaupungilla mukanani perinteinen kevyt lomalukemisto eli muutama naistenlehti ja yksi kirja. Tutkailin näyteikkunoita, katselin ihmisiä ja pysähdyin kahvilaan lueskelemaan.

- - -

Lomalla ei tietysti työasioita mietitä, mutta sattumalta luin yhdestä naistenlehdestä Kirsi Pihan kolumnin ja toisesta haastattelun. Hän oli ollut mukana hankkeessa, jossa tutkittiin nykyajan nuorta opiskelevaa ja työelämäänsä aloittelevaa ns. Y-sukupolvea. Nuorilta kysyttiin miltä tulevaisuuden työelämä näyttää heidän toiveissaan.

Nuoret eivät olleet puhuneet titteleistä tai nousemisesta hierarkisesti arvostuksessa ylöspäin vaan yksilöllisistä urista, työn merkityksellisyydestä ja onnellisuudesta. Työ saattaisi olla ajasta ja paikasta vapaata, työstä saisi palautetta ja sillä olisi selkeät tavoitteet.

Oi, olisin niin valmis työelämän muutokseen nuorten kuvailemaan suuntaan, vaikka edes pienin askelin. Uskon, että valtion, kuntien ja firmojen esimiehinä toimii runsaasti henkilöitä, joita pitäisi velvoittaa kuulemaan ja omaksumaan uusia johtamisotteita. Pois valvonnasta, käskyttämisestä, energian riistämisestä ja juonimisesta kohti valmentamista, rohkaisua ja luottamusta.

Mielellään näkisin tilanteen, jossa pohdittaisiin lehdessä esitettyä väitettä siitä, että työn iloa ei tuota pelkästään työn sisältö vaan myös työn tekemisen tapa. Lehdissä esitetyt näkökulmat työelämään ja johtajuuteen tuntuivat kovin kaukaisilta, mutta toivottavasti ne eivät ole täysin mahdottomia. Erityisesti seuraava artikkelissa esitetty lause jäi mietityttämään: "Jos työn tekemisen tavoissa on vikaa – meininki on hierarkkista, joustamatonta ja ihmisiä kohdellaan lapsina – katoaa merkityksen tunne ja sitä kautta ilokin".

- - -

Kuusi tyttöä hääpuvuissaan käveli ohitseni. Heidän perässään seurasi kuvaaja, mutta ei sulhasia. Kysymyksessä oli ilmiselvästi joku häätapahtuma, jonka perimmäinen tarkoitus jäi minulle vieraaksi. Como-järvi on suosittu hääpaikka ja tälläkin kertaa eri paikoissa, mm. ilmailukerholla ja huvilapuistossa, kuvattiin ymmärtääkseni ihan "aitoja oikeita" hääpareja. Tai mistäs minä tiedän, jos olivat "väärennöksiä".

Löysimme Comolta kipputorin. Valikoima oli varsin erilainen kuin Suomessa. Ehkä hieman harmitti, kun liikkeeseen jäi kohtuuhintainen vanha ja hieno nahkainen matkalaukku. Valitettavasti olimme pakanneet kamamme ja valinneet bagaasimme niin, ettei laukkujen sisäänlaittaminen ollut mahdollista. Kirpparilla oli myös Alessin tuotteita varsin halvalla ja jotain kirpparilöytöjä toimme mukanamme Suomeenkin. 

Vuorilta autolla palatessamme huomasimme Albese Con Cassanon kylässä, tien varressa valtavan antiikki-/romuliikkeen. Ajoimme ohi ja käännyimme ensimmäisessä mahdollisessa risteyksessä palataksemme katsomaan kauppaa. Portin sisällä oli iso rakennus ja sen ympärillä muita pienempiä rakennuksia täynnä tavaraa. Esineitä oli valtavasti myös ulkoilmassa. 

Alueen portti oli lukossa, mutta paikan omistaja ilmestyi ovelle. Hän painoi summeria, portti avautui ja hän huusi meille jotain italiaksi. Vaikka liike oli periaatteessa kiinni, kuulimme portissa naksahduksen  ja pääsimme sisään. Kiertelimme pihalla ja sisätiloissa. Pihalla oli kasa upeita rautaportteja, joista lähes mitkä tahansa olisin voinut viedä kotiin. Ei sillä, että  minulla olisi mitään paikkaa johon portteja asettaa, mutta hienoja ne olivat. Mökillä olisi tietysti hieman lääniä, mutta pihamaan reunalla portit näyttäisivät varsin yksinäisiltä. Hassuilta. Aikamme kierreltyä totesimme, että valtavasta tavaratarjonnasta huolimatta alueelta ei löytynyt mitään ostettavaa.

Portti, josta olimme päässeet sisään pysyi lukossa. Mieheni huhuili omistajaa ulkona ja siirtyi varovaisesti sisään huutelemaan. Hän oli kadonnut ja me olimme tuon tavarapaljouden vankeina. Näin jo mielessäni paniikinomaisen kauhukuvan, etten koskaan pääsisi alueelta pois. Emme aikoneet jäädä vangeiksi romujen keskelle ja mieheni etsi päärakennuksen oven vierestä painikkeen. Kuulin naksahduksen portissa ja kipitimme vapauteen.

Pastantekojutuista innostuneena etsin Comolta raviolitarvikkeita. Jotain sellaisia levyjä, jolla saisi siistejä kökkeröitä. Mutta ei onnistunut. Meidän pastalaitteemme oli väärää merkkiä. Lisäosia ei löytynyt "hienoista liikkeistä" eikä ihan tavallisista keittiötarvikekaupoistakaan. Ilmeisesti täytyy pitäytyä tagliatellen jauhantaan tai tehdä ravioleja sillai vähän siihen malliin...