Mökkikauden aloitus ja vierailu Kuopioon

Rissalan lentokenttä.

"Sopiiko pudottaa neljä", kuulin kuulokkeistani. Olimme matkalla pikkukoneella Joensuusta Kuopioon neljän hengen seurueella ja lentokeli oli mitä mainioin. Samaan aikaan kaikesta päätellen ilmassa oli myös laskuvarjohyppääjiä. Tuntuu aina jotenkin brutaalilta, että ehjästä koneesta tipautetaan ihmisiä. Mieheni on joskus vuosia sitten toiminut hyppypilottina Joensuussa. Hän kertoi tarinaa miehestä, joka ei koneesta hypätessään ollut tehnyt eletäkään varjon aukaisemiseksi. Varavarjo oli lauennut automaattisesti ja tyyppi oli selvinnyt maahan hiljaisena, mutta ehjin nahoin. Jotain aikeista kertonee kuitenkin se, että hän oli tappanut itsensä muutamaa viikkoa myöhemmin.

Lentolaskelmat.

Kuopiossa tarkoitus oli mennä syömään muikkuja perinteikkäiseen Ravintola Sampoon ja katsoa samalla jääkiekon MM-kisojen välieräottelua Suomi - Venäjä.

Olimme suunnitellusta aikataulusta myöhässä ja saapuessamme Sampoon ensimmäinen erä oli jo lopuillaan. Tiesimme pärjäävämme ravintolassa, koska ikkunassa oli viesti "henkilökunta on palvelualtista ja ossoo savon ja suomem lisäks erilaesija käsjmerkkejä".

Toisessa erässä Venäjä takoi maaleja sen verran runsaasti, että poistuimme paikalta vatsan osalta kylläisinä pelin osalta ennemminkin kyllästyneinä ennen kolmannen erän alkua. Lentokentältä olimme onneksemme saaneet mieheni kaverilta lainaan auton, joka visersi kuin undulaatti. Jännitystä pidätellen pohdimme mahtoiko auto kestää retkemme keskustaan ja takaisin. Reissu keskustaan olisi varmaankin jäänyt tekemättä mikäli olisimme joutuneet käyttämään taksia. Taksa ilmoitustaulun mukaan oli 20 euroa per henkilö per suunta. 160 euron panostus tuntui hieman liian kalliilta. Jälkikäteen kävi ilmi, että aivan kentän läheisyydessä olisi myös ollut  Järviterminaali, josta olisi saanut ruokaa.

Savon reissumme aikana mökkinaapurimme olivat hakemassa Torniosta uutta perheenjäsentä, jonka saapumista Pohjois-Karjalaan olimme myöhemmin illalla todistamassa. Tukevat pienet käpälät totuttelivat polvijärveläiseen tantereeseen ja samalla pieni otus teki tuttavuutta suurempaan, pari vuotta vanhaan berninpaimenkoira -lajitoveriinsa. Juhannuksen kieppeillä palaamme mökkeilemään ja noin kilon viikkotahdilla kasvava pienokainen ei olekaan enää niin pieni.

- - -

Olimme jättäneet mökin syksyn jäljiltä yllättävän siistiksi. Talven jälkeistä kosteutta ei enää mökissä tuntunut ja syksyn jäljiltä puiden lehtiä ei ollut niin runsaasti kuin olin odottanut. Muistelin myös etukäteen, että tontti oli viime vuoden kaivuuhommien jälkeen jäänyt monttuisempaan kuntoon. Toki olisi hienoa, jos kuoppia ja juuria voisi peittää kuntalla eli metsäsiirrännäisillä niin kuin telkkarista nähtävissä mökkiohjelmissa on tapana tehdä. Sain lehtipuhaltimen lainaan naapurista ja huruuttelin sillä pahimpia kasoja tontin takamaille radiolla varustetuilla kuulosuojaimilla varustettuna.

Mieheni kävi hakemassa veneemme talvisäilöstä ja toi samalla mukanaan hirvensarvet, joihin kaveri oli talven aikana loihtinut hienon taustalevyn seinään kiinnittämistä varten. Sarvet jäivät vielä odottamaan sopivaa sijoituspaikkaa.

Päivää suunniteltua lyhyemmäksi jääneen miniloman aikana emme vielä laskeneet venettä vesille ja laiturikin jäi vielä laskematta takaisin veteen. Ihailin vaaleanvihreää kevättä, joka kestää vain hetken. Muutaman päivän aikana ei montaa asiaa ennätä tekemään, mutta saunoimme useampaan eri otteeseen naapurissa sekä kotona ja nukuimme. Mökillä nukkuminen on erityisen ihanaa. Nukkumisen lisäksi söimme tietysti (ja naapurin koirat söivät) paikallista pitsaa :)