Ammattien tuntemus, minikaivuri ja pensselöintiä

Lennonjohtajat uhkasivat taannoin pistelakoilla. Pistelakkoja ei tullut, kun neuvotteluissa päästiin ensimmäistä pistelakkoa edeltävän yön myöhäisinä tunteina sopimukseen. Hyvä niin. 

Lennonjohtajien lakkouhkaan liittyen keskustelimme mieheni kanssa tässä männä päivänä saunassa eri ammateista ja siitä kuinka vähän loppujen lopuksi tiedämme mitä missäkin ammatissa tehdään.

Näinhän se menee.......... Sairaanhoitajat sipsuttavat valkoisissaan pitkin käytäviä ja juoruavan työkavereidensa kanssa. Opettajat hengailevat opettajainhuoneessa, puhuvat pahaa lapsukaisista ja juovat kahvia. Työkkärin tätöset kulkevat pitkillä käytävillä ja jakavat karensseja. Lennonjohtajat ja lentäjät saavat liikaa palkkaa ja opettajilla on liian pitkät kesälomat. Media-alalla on seksikästä työskennellä ja ravintola-alalla tulee juopoksi. Terapeutin luona maataan sängyllä ja muistellaan lapsuutta. Parkkipirkot ovat muuten vain ärsyttäviä.

Ja sitten on vielä sarja ammatteja, joista ei ole stereotyyppisiä käsityksiä, koska emme tiedä mitä ammateissa tehdään. Kuka meistä osaa kertoa millaista ammattitaitoa vaaditaan esimerkiksi huokoisuusanalysaattorin valmistuksessa tai miten rakennetaan metsäkone? Ketkä niitä tekevät, millaista ammattitaitoa heidän työnsä vaatii ja mikä on heidän ammattinimikkeensä?

Ilmailuun liittyen alalla työskennellyt on todennut, "koskaan ilmailun historiassa niin moni ei ole joutunut luottamaan niin harvaan". Lennonjohtajien toimintaan liittyvät ilmailuonnettomuudet ovat harvinaisia. Toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin. Monissa ammateissa ei yksi virhe johda satojen ihmisten kuolemaan.

- - -

Vuokrasimme päiväksi minikaivurin maansiirtotöitä varten. Kovaan savimaahan piti kaivaa kapeaa ojaa maakaapelia kesämökin sähköistyksien parantamista varten. Meidän piti herätä ennen kuutta aamulla. Ei ihan siihen kyetty, mutta aikaisina aamun tunteina olimme matkalla Joensuuhun Vatupassiin hakemaan kaivuria. 

Matkalla poikkesimme huoltoasemalle. Ohitimme boikotoimamme ABC-aseman ja menimme Nesteelle. Arvoimme aikamme tiskillä millaista sämpylää ja millaisilla täytteillä haluasimme syödä niin, että myyjä totesi meille hymyssä suin niiden olevan tuoreita. Ylpeyttä äänessään hän jatkoi saavansa täyttää sämpylät ja ruisleivät aivan niin kuin haluaa, toisin kuin ABC-asemalla. Kerroin, että juuri sen vuoksi olimme ohittaneet ko. aseman.

Vatupassin palvelu muistutti aamu seitsemän ja kahdeksan välillä italialaista kahvilaa. Pienen tiskin takana hääri monia miehiä. Palvelu pelasi joustavasti ja ystävällisesti. Mieheni sanoi jälkikäteen ettei olisi uskonut minikaivurin vuokraamisen olevan niin simppeliä ja kätevää. Vatupassin hintataso tuntui olevan myös kohtuullinen verrattuna muihin alan yrittäjiin.

Minikaivurointia.

"Mie oon aika hyvä tässä", sanoi mieheni aikansa minikaivurilla ajeltuaan. Samaan aikaan toisaalla minä jatkoin edellispäivänä alkanutta mökin makuukammarin sisäseinien maalausta. Mieheni ajoi minikaivurilla noin 12 tuntia putkeen. Väliin mahtui yksi kahvitauko, ruokatauko ja hieman pidempi hengailutauko, jolloin metsäkonealan ammattilainen astui toviksi puikkoihin. Kun ojankaivuu oli saatu valmiiksi, siirryttiin ihmettelemään pientä rantakaistaletta, jonka tasoittamisesta on ollut puhetta useamman vuoden ajan.

- - -

Pienen n. 20 neliön mökin makuusoppi tuli maalatuksi. Hirsiseinien hiontaan meni yksi päivä ja pari päivää itse maalaamiseen. Olin päättänyt saada maalausurakan valmiiksi tiettynä päivänä ja se vaati aika armotonta pensselöintiä suuremmitta tauoitta.

Maalaaminen on mukavaa puuhaa, jos sitä voi tehdä suuremmitta paineitta. Kätten jäljet ja työn eteneminen näkyy konkreettisesti. Olimme valinneet maaliksi Tikkurilan paneeliässä puunsuojan, jonka vedin hirren pintaan kahteen kertaan. Sanomattakin on selvää, että lopputulos oli hieno. Maalausprojektin on tarkoitus jatkua tulevina kesinä. Ensi kesänä ajattelin maalata ainakin keittiökomeron.