Haavetta toteuttamassa

Lentoonlähtö Kruunuvuoren selältä.

"Siinähän sitä on turhaketta kerrakseen. Rikkaan isän mielenköyhillä pojilla harrastusta riittää niin kauan kuin luonnonvaroja riittää.

Täysin tuomittavaa luonnon kuluttamista!"

Vähän aikaa sitten uusmaalaisessa paikallislehdessä julkaistiin uutinen vesilentäjästä, joka toteutti pitkäaikaisen haaveensa. Hän vuokrasi vuoden 1952 mallia olevan koneen ja sai laituripaikan koneelle Tuusulanjärveltä. En ollut yllättynyt, että artikkelin nettikeskustelussa ei ollut juurikaan positiivisviritteisiä sävyjä.

Myös miehelläni oli toteuttamista vailla ollut haave ja sekin liittyi vesilentämiseen. Mieheni rinnalla pääsin jakamaan ja iloitsemaan tuon haaveen toteuttamisesta.

- - -

Hieman vajaat kaksi vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogiani. Yksi ensimmäisen kuukauden kirjoituksista käsitteli mieheni ilmailuharrastusta. Harrastus alkoi 17-vuotiaana. Lentämisen aktiivisuus on vaihdellut kahdenkymmenen harrastusvuoden aikana tuntuvasti. Aikoinaan Joensuussa muutaman vuoden asuessamme lentotunteja kertyi enemmän, kun mieheni lennätti laskuvarjohyppääjiä taivaan tuuliin. Muuttaessamme pääkaupunkiseudulle seurasi lentoköyhemmät vuodet. Opiskeluaikana ja pienituloisina meillä ei ollut ylimääräistä rahaa ilmailuun käytettäväksi. Vuosia opiskelujen päätyttyä, muutaman vuoden ajan mieheni omisti yhdessä kaverinsa kanssa kaksipaikkaisen lentokoneen. Puolikas koneesta maksoi noin 6000 euroa. Kone ei ollut kallis, mutta käyttökustannukset huoltoineen , vakuutuksineen ja Malmin lentoaseman kausipaikkoineen olivat lopulta liian kalliit suhteessa lennettyihin tunteihin. Toki ansiomme ovat 15 vuodessa kasvaneet, mutta lentämiseen ja muuhun harrastamiseen tarvittavat roposet on täytynyt säästää muista menoista. Erityisesti se on tarkoittanut sitä, että emme osta juurikaan mitään uutena, vaan kirpputoreilta ja nettihuutokaupoista.

"Eikö Vihdin Uutisilla ole kerrottavana OIKEITA asioita kun näitä TURHAKKEITA harrastavia turhia ukkoja toinen toisensa perään pitää esitellä??

Voi jumalauta, eikö tuotakaan ukkoa yhtään HÄVETÄ tuoda julki tyhmyyttään, luonnonryöstämistä ja omahyväisyyttään?!?"

Muutama vuosi sitten suoritettu vesilentolupakirja aktivoi lentoharrastusta - aluksi Italiassa, Como-järvellä, jossa koneita saa vuokralle. Pidin lähes mahdottomana sitä, että pääsisin Suomessa vesikoneen kyytiin, kun koneita ei ollut vuokralla. Itse asiassa "mahdottomuuden toteuttamiseen" menikin lähes kaksi vuotta. 

Vesilentämiseen liittyi unelma lentää kotoa Helsingistä Kruunuvuoren selältä kesämökille Pohjois-Karjalaan Höytiäiselle. Haave toteutui viime keskiviikkona. Asia hämmästyttää vieläkin, koska ajattelin unelman toteuttamiseen menevän vähintäänkin puoli vuosikymmentä.

En tiedä, onko kysymyksessä vesi- vai kusitasolentäjä - mutta joku pirun pörrääjä tuolla lähiympäristössä nytkin häiritsee pärinällään elämää, eläimiä ja ihmisiä.

Isojen poikien turhakeleikit häiritsevät koko kesän ajan täällä Nummelassa rauhaa rakastavien eläinten ja ihmisten elämää.

Näillähän on ne hyvävelijärjestönsä ja kaikki tahot, joiden kautta he ovat keisareita ja kuninkaita, joiden tekemisiä ei kukaan saa kyseenalaistaa. Paitsi minä.
Minä kyseenalaistan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska täällä PUHUU RAHA!!
Minulla ei ole rahaa ostaa luonnonrauhaa!!

Luonnonkin voi ostaa omaan käyttöönsä ja toisten ihmisten elinolot voi eliminoida rahalla. Niin kokonaisvaltainen on RAHAN VALTA!

Saimme vesikoneen vuokralle juhannukseksi. Koneen ominaisuuksiin ja papereihin tutustuttuaan mieheni totesi, ettemme reissulle lähtiessämme voi ottaa matkatavaroita periaatteessa ollenkaan. Ns. massalaskelmilla on kaksi vaikutusta. Liian painava kone ei nouse ylös eikä jaksa lentää. Oikein lastattua konetta on turvallista käyttää ja suunnitellut suoritusarvot toteutuvat.

Jouduimmekin tekemään matkan eteen valmistelutöitä, koska koneeseen mukaan lähti periaatteessa vain lompakot ja kartat. Edellisiltana mieheni oli vienyt meidän kimpsut ja kampsut kaverille Espooseen. Hän toi ne autolla mökillemme ja edelleen juhannuksen jälkeen palautti takaisin pääkaupunkiseudulle.

- - -

Lentopäivänä pyöräilin töistä kotiin normaalia aikaisemmin. Siivoilin kotona vielä hetkisen. Vein roskapussin ja kävelin laiturille ihmettelemään josko ssäiden puolesta pääsisimme matkaan. Muovikassiin olin pakannut kameran, lompakon ja suklaapatukan matkaevääksi.

Astetta navakammasta tuulesta ja aallokosta huolimatta lähdimme matkaan. Auringonpaisteessa hyppäsin laiturilta kyytiin ja aloin kietoutumaan tavanomaisesta poikkeavampiin turvavöihin. Mieheni oli näyttänyt miten neljä osaa yhdistyy toisiinsa, mutta hermostuksissani en saanut niitä paikoilleen. Rullasimme vedessä aukeammalle selälle ja nousimme ilmaan meren välkkyessä kauniisti alapuolellamme. Lensimme Vuosaaren sivuitse ja jatkoimme matkaa kohti Sisä-Suomea. Otin paperisen kartan käteeni ja aloin tutkimaan josko pystyisin ja osaisin navigoida. Ilmasta katsottuna parhaiten tunnistin järviä ja niiden muotoja. Lisäksi seurasin korkeita mastoja, voimalinjoja ja rautateitä. Sää oli lähes koko matkan hyvä. Tosin Heinäveden tienoilla jouduimme hieman väistelemään sadekuuroa.

"Nuo raharikkaat ovat HARVOIN itse ansainneet ne tienestinsä, joilla harrastavat kalliita leikkejään.

Useimmilla on perinnöt, verovaroilla, yht.kunnan tuilla ja muilla ketkuiluilla varastetut tulot taskussaan.Esim. asumistuet menevät suoraan sijoittajan tilille. Se on sosiaaliavustusta omistajalle!!!JA NIIN VÄÄRIN!!

Harvassa ovat ne miljonäärit, jotka ihan itse, omalla työllä, ovat elintasonsa ansainneet!! Kyllä ne yleensä on muiden selkänahasta revitty!"

Laajasalon sivuitse...

Sadekuuron väistelyä Heinäveden lähistöllä...

Emme olleet yksin valmistelemassa haaveen toteuttamista. Meidän mökkimme laituri on sen verran pieni ettei vesikonetta saa siihen kiinnitettyä. Sen sijaan naapuri näki enemmän vaivaa. Hän siirsi oman veneensä ja lauttasaunan pois laiturista, jotta meidän vuokrahärpäkkeemme saataisiin kiinni. Kaksi tuntia kaksikymmentäviisi minuuttia myöhemmin ihmettelin ilmasta muutaman hengen vastaanottokomiteaa laiturilla. Hetkeä myöhemmin laskeuduimme Höytiäiselle pilvistyneessä säässä.  Pakenimme alkavaa vesisadetta pian laskumme jälkeen sisätiloihin.

Mieheni kuvaili lentokokemuksen tuntuneen oikealta ja luonnolliselta tavalta matkustaa. Olin äärimmäisen ylpeä miehestäni, sillä ilman hänen pyrkimyksiään en olisi iki maailmassa tuota kokemusta rikkaampi. Ystävien apu mökkipaikkakunnalla oli myös korvaamatonta. Reissulta kotiin palatessamme mieleni valtasi jonkin asteinen tyhjyys. Haave oli nyt toteutettu. Mitäs nyt? Omalta osaltani jatkanen yhden haaveeni toteuttamista eli kesämökin remppaamista edelleen (sisäseinien maalaus) ja mahdollisesti uusien keittiökalusteiden hankkimista.

"Se on varmasti ihana vapauden tunne, kun saa lentää itse ilmojen halki. Kakarana aina haaveilin omasta koneesta ja lentämisestä.

Suomessa tämä on harvinaisempaa, mutta tuolla jenkkilässä niillä on joka toisella 

julkimolla omat koneet ja tosi hienot sellaiset.Meille Suomalaisille se on, 

vain harvojen huvi.Iloitkoon he joilla tähän varaa on. Kelpais kyllä mullekin."

Lähes perillä...

Vesikoneet ja -lentäminen ärsyttää joita kuita, kuten yllä lainatuista vesilentäjän haaveen toteutumista koskeneen nettiartikkelin kommenteista voi päätellä. Tuhlataan rahaa ja luonnonvaroja.

Vuokraamamme kone kuluttaa 30 litraa polttoainetta tunnissa, jossa ajassa pääsee noin 150 kilometrin päähän. Tavanomainen daycruiser -vene kuluttaa helposti vastaavan määrän 50 kilometrin matkalla. Veneen pakokaasut ohjataan veteen ja potkuri sotkee pintavettä. Vesilentokoneesta jää vesistöön muistoksi vain vaatimattomat aallot.

Maatalous on noussut suhteellisesti merkittävimmäksi vesistöjen kuormittajaksi yhdyskuntien ja teollisuuden tehokkaamman jätevedenpuhdistuksen myötä. Mutta ketäs luonnonrauhaa rakastavaa nettinarisijaa "näkymätön" lannoitus- ja torjunta-aineiden huuhtoutuminen vesistöihin kiinnostaisi. Kaiken maailman päristelijät ärsyttävät enemmän.

Olen kuluneen vuoden aikana tutustunut muutamaan vesilentäjään. Voisinpa lyödä vetoa, että yksikään heistä ei roiku netin keskustelupalstalla parjaamassa muita haaveidensa toteuttajia.