Metallica Kalasatamassa 4.6.2012

Metallica 4.6.2012

Posket punaisina ja hieman hengästyneenä polkaisin vielä viimeiset metrit ennen kuin parkkeerasimme mieheni kanssa fillarit muutaman sadan metrin päähän Kalasataman Sonisphere -festarialueelta. Yhdistimme lukolla pyörät ja parkkipaikalla tilanjakajana toimineen rautakettingin ja lähdimme kävelemään virtaavan massan mukana kohti aluetta.

Sonisphereen pääesiintyjänään Metallica oli ostanut liput lähes 50 000 ihmistä. Alueelle päästyämme totesimme ihmismassan aiheuttamat valtavat vessajonot sisäänkäynnin ja anniskelualueiden sisällä. Matkalla tapaamallamme kaverilla oli alueen kartta. Sen avulla kävelimme suoraan jonottamatta lavan viereisiin bajamajoihin. Suurin osa yleisöstä ei luultavasti tiennyt näiden kymmenien tyhjien vessojen ja miesten kusilaarien olemassaoloa. Sen sijaan samaan aikaan toisaalla kusekseltiin hädän hetkellä ilmeisesti minne vaan. Alue lätäköityi paikoitellen, vaikka päivä oli poutainen.

Pohdimme menevämme tuopposelle anniskelualueelle, mutta luovuimme ajatuksesta, koska ensin olisi pitänyt jonottaa sisään ja seuraavaksi juotavaa. Ilmeisesti tähän prosessiin sai pahimmillaan tuhrattua muutaman tunnin. Toivoin, että keikka alkaisi ajoissa klo 21.00. Ajattelin, että pääsisin sitä myöten ajoissa takaisin kotiin ja ei tarvitsisi pohtia, josko jostain viranomaismääräyksestä johtuen piuhat katkaistaan kesken keikan. Epäilys tällaisesta oli ilmeisesti koettu jonkun toisen Kalasataman keikan yhteydessä. Toiveeni ei aivan toteutunut, sillä keikka alkoi lähes puoli tuntia ilmoitetusta myöhässä. Toisekseen bändillä oli ilmeisesti lupa soittaa yhtätoista pidempään, koska soitanto jatkui ongelmitta lähes puoli kahteentoista.

Olin parin tunnin seisomisen jälkeen jäätynyt "Reipas" -hupparissani paikalleni ja olo ei tuntunut kovinkaan reippaalta. Olin myös myös ärsyyntynyt viereeni ilmestyneistä kolmesta parikymppisestä pojanklopista. Kovaäänisen keskustelun perusteella kävi hyvin selväksi, että yksi heistä ei ollut nukkunut edellisenä yönä ollenkaan. Päässä seisovat silmät todistivat sen, mitä hän kertoi juoneensa kuluvan päivän aikana. Punehtuneista kasvoista päätellen jonkin verran oli tullut istuttua myös auringossa. Jutut hiljenivät keikan alkaessa, mutta vitutuskäyräni kohosi eksponentiaalisesti kun nämä kolme kaverusta alkoivat aggressiivisesti moshpittamaan, tönimään minua ja ympärillä olevia. Onnekseni keikan kuluessa he siirtyivät "tanssahtelemaan" jonnekin toisaalle.

Vaikka periaatteessa olin menossa festareille, käytännössä olin menossa Metallican keikalle. Siltä osin mitä olen käynyt festareilla (Ilosaarirockissa), ymmärrän tilaisuuden leppoisana juhlana, josta saa ruokaa ja juomaa silloin kun haluaa ja pissata voi bajamajoihin, eikä niiden viereen.

Keikalla Metallica soitti 1991 ilmestyneen 25 miljoonaa kappaletta myyneen Black Albumin kokonaan.  Vannoutuneiden fanien mukaan aikaisempiin raskaisiin ja monimutkaisiin albumeihin verrattuna Metallica oli mustalla albumillaan menettänyt jotain mystistä ja tullut osaksi valtavirtamusiikkia. Itse olin tyytyväinen siihen mitä musiikin osalta koin ja muutamat ilotulitteet, tuliroihut ja laserit tulivat visuaalisena lisänä. Fillarit löytyivät keikan jälkeen siitä mihin ne jätettiin ja pääsimme puikkelehtimaan pois paikalta alta aikayksikön. Uutisissa mainitut joukkoliikenneongelmat jäivät meidän osalta onneksemme kokematta. Hyvä niin.

Metallica 4.6.2012.

Metallica Helsingin Kalasatamassa 4.6.2012

Hit The Lights

Master of Puppets

The Shortest Straw

For Whom The Bells Tolls

Hell and Back

The Struggle Within

My Friend of Misery

The God That Failed

Of Wolf And Man

Nothing Else Matters

Never Through The Never

Don´t Tread On Me

Wherever I May Roam

The Unforgiven

Holier Than Thou

Sad But True

Enter Sandman

Encore:

Fight Fire With Fire

One

Seek and Destroy