Ylioppilasjuhlissa

Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus.

Iloitkaamme, kun olemme vielä nuoria.

-latinankielinen juomalaulu

Kävin edellisviikonloppuna ylioppilasjuhlissa Savonlinnassa. Meteorologit olivat ennustaneet kehnoa keliä ja ennusteet sateen leviämisestä yön aikana laajalle Etelä- ja Keski-Suomen alueelle pitivät paikkansa. Lähdimme Helsingistä aamulla ennen seitsemää ja koko matkan satoi vettä taukoamatta.

Kylmää  ja sateista säätä manailivat varmasti nuo runsaat 28 000 kevään ylioppilasta ja heidän vanhempansa. Ammattiin valmistui noin 70 000 suomalaista ja peruskoulun päätti noin 60 000 nuorta. Kummityttöni äiti totesi, että jos vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana olisi toivonut kivaa säätä jollekin tietylle päivälle, toive olisi ollut lapsen valmistumispäivä. Valitettavasti toive ei toteutunut. Oli kylmä ja sadetta vihmoi.

Siitä on lähes 20-vuotta aikaa, kun olen kirjoittanut itse ylioppilaaksi. Juhlien muoto ei kuluneina vuosikymmeninä näytä muuttuneen juurikaan (lakitus, puheita ja musiikkia). Ylioppilaiden hameen helmat olivat lyhentyneet ja stipendejä onneksi jaettiin fysiikantaitajuuden lisäksi myös reiluudesta ja hyvästä ystävyydestä.

Lakkiaisjuhla Savonlinnassa 2.6.2012. 

Ylioppilasjuhlassa puhui paikallinen pastori. Hän viittasi puheessaan kaupan huonoihin e-lisäainekoodeihin ja kehoitti nuoria noudattamaan elämän hyviä e-koodeja.

1) Eksistenssin, olemassaolon osalta neuvona oli ettei kannata suorittaa elämää, vaan toteuttaa kutsumusta. Samalla hän kertoi kuulemaansa tarinaa kalastajasta ja liikemiehestä.
2) Hyvään aikuisuuteen kuuluu ymmärtämystä, empatian toteuttamista sanoissa ja teoissa.
3) Myönteisen stressi – eustressi – ei aiheuta ahdistusta. Pastori kannusti nuoria astumaan pois mukavuusalueelta.

Puheessaan pastori myös lainasi Anja Porion sanoja:

"Miten voi ihminen joutua niin mahdottoman eteen

luottaa nuoreen ja panna rajoja

päästää irti ja pitää kiinni

rohkaista uuteen ja varoittaa vaarasta

nukkua hyvin ja valvoa tuloa

Miten sen taidat, äiti ja isä."

- - -

Mukavien ylioppilasjuhlien jälkeen jatkoimme Savonlinnasta noin 150 kilometrin matkan mökille. Ennätimme vielä iltamyöhään osallistumaan ammattiinvalmistujaisjuhliin. Muutaman reippaan juhlintatunnin aikana piipahdimme kotikylän paikallisessa kuppilassa terassikauden avajaisissa. Esiintyjäkin oli saatu paikalle, "idolsista tuttu Hennariikka" nimittäin. Harmillisen epäilyttävä titteli, mikäli aloittelevan muusikon pitää kantaa sitä useita vuosia. Pitkän päivän jälkeen painoimme päät tyynyyn mökin lämmössä ja seuraavana päivänä kuuntelimme tuntikausia, kun sade ropisi kattoon. Levollista.

Meitä reippaampaa menoa esittivät pari berninpaimenkoiraa. Riemullista!

Berninpaimenkoirat.