Laiturijuhlat

Tyhjää täynnä...

Uusi laituri.

Alkukesän aikana olemme viettäneet kahdet laiturijuhlat. Ensimmäiset järjestimme laituria käyttäville ja toiset juhlat kavereille – laituria kutsun verukkeena käyttäen. Ensimmäisissä, virallisemmiksi luokiteltavissa juhlissa mieheni piti puheen, jossa hän toivotti noin kolmekymmentä paikalle saapunutta tervetulleiksi avajaisjuhliin. Laiturin hankintaan liittyvistä valmisteluvaiheista hän kertoi jotakuinkin seuraavin sanoin: 

Viime keväänä päätettiin uusia huonoon kuntoon päässyt ja asukkaita jo 30 vuotta palvellut laituri. Perustettiin työryhmä, joka kokoontui suunnittelukokouksissa sekä kävi tutustumassa kahden laituritoimittajan tuotantotiloihin ja tuotteisiin. Lopuksi työryhmä päätyi Marinetekin laituriin, jonka äärelle olimme kokoonnuimme. Valintaperusteina oli kustannustehokkuus, laatu, muunneltavuus sekä laituritoimittajan luotettavuus ja tunnettavuus. Tavoitteena oli pitkäikäisen, tukevan ja käyttäjiä mahdollisimman hyvin palvelevan laiturin hankinta. 

Mieheni puhui myös siitä, kuinka taloyhtiön ja laiturin sijainti vaikuttivat aikoinaan merkittävästi meidän toisen asunnon ostopäätökseen ja siirtymiseen neljän vuoden jälkeen pois Helsingin ydinkeskustasta Kampista. Puhettaan hän jatkoi seuraavasti:

"Laituri on lähdön ja saapumisen solmukohta. Laiturilla tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Laturilta voi käydä uimassa tai viettää kaunista kesäpäivää veden äärellä. Siellä voi käydä onkimassa tai ihailemassa lintuja. Laiturilla voi vastaanottaa veneileviä vieraita".

Puheiden, lipunnoston, tykin laukauksen ja maljojen noston jälkeen nautimme pientä purtavaa. Olimme hankkineet 150 sushin lajitelman (kala, katkarapu, tofu, kanamuna, avokado, rulla). Olin itse hyvin epäilevällä kannalla sen suhteen, mahtaako juhliin tulla ylipäätään ketään osallistujia ja toisekseen maistuisivatko sushit ehkä perinteisempiin suomalaisiin ruokiin tottuneille iäkkäämmille osallistujille. Pelkoni olivat turhia. Niin samppanja kuin sushit tekivät hyvin kauppansa ja juhlat olivat kaikin puolin oikein onnistuneet. Uusi betoniponttoonilaituri käveltävine aisoineen isommille veneille on hieno!

Laiturijuhlat vol. 1

Päätöksen toisten juhlien järjestämisestä teimme reilua viikkoa aikaisemmin ennen pirskeitä. Uskaliaasti kuitsuimme vieraita vain sosiaalisen median kautta. Juhlien ajankohdaksi valikoitui kesäkuun alun lauantai, ainokainen sellainen jolloin olemme paikan päällä Helsingissä. Tiesimme, että muutamat kaverit eivät pääsisi tulemaan päällekäisten juhlien vuoksi, mutta siltikin päätimme toteuttaa aikeemme.

Tieto kekkereistä lähti yli sadalle mieheni tai meidän yhteisille kavereille mieheni facebook -tilin välityksellä. Aluksi näytti siltä, että juhlimme kaksistaan ja meinasin heittää kirveen kaivoon sen suhteen, että järjestäisin mitään juhlia pitkään aikaan. En toki voi rehellisin mielin sanoa, että olisin kova juhlien järjestäjä. Edelliset "isommat" juhlat vietimme yli kymmenen vuotta sitten, kun muutimme pois Pohjois-Karjalasta. Sen jälkeen olemme muuttaneet kolmeen kämppään, joissa yhdessäkään emme ole järjestäneet edes tupaantuliaisia. Toki pienempimuotoisia juhlia on tullut järjestettyä useampiakin tässä vuosien varrella. Lopulta juhlissa piipahti lyhyemmän tai pidemmän aikaa lapset ja aikuiset mukaan lukien noin kolmekymmentä vierasta. Minua yllätti se, kuinka moni kutsutuista jätti vastaamatta kutsuun millään tavalla. En tiedä mitä siitä pitäisi päätellä, jos yhtään mitään.

Juhlia edeltävänä iltana kävimme juhlistamassa pienen miehen 6-vuotis syntymäpäiviä. Aamulla herättyäni ryhdyin heti tuumasta toimeen ruuanlaiton suhteen. Kuvittelin pyöräyttäväni pellillisen foccaciaa ja kolme erilaista salaattia kolmessa tunnissa puoleen päivään mennessä. Ensimmäiseksi laitoin kaksi kiloa perunoita kiehumaan. Toisekseen aloitin taikinan valmistamisen foccaciaa varten. Hermostuneisuuteni lisääntyi heti aamutuimaan, kun pitkästä aikaa mietin kuivahiivapussit kädessäni, että millaista 42 asteisen veden pitäisikään olla. Vähän lämpöisempää kuin kädenlämpöinen, mutta meneekö leipä pilalle, jos vesi onkin 45 asteista? Ei harmainta aavistusta edelleenkään. Tungin sormen veteen ja totesin, että vesi on lämmintä ja jatkoin puuhastelujani. Foccacia-taikinan tein monitoimikoneella ja jätin astiaan kohoamaan. Puolen tunnin jälkeen totesin, että se pursusi yli äyräiden eli hiiva toimi oli vesi ollut kuinka lämpöistä tahansa ja kumosin taikinan pellille. Ei se meinannut pellilläkään pysyä, mutta ihan hyvää siitäkin lopulta tuli. Eräs vieras totesi suunnilleen, että suolahiput ovat piste i:n päällä. Olen niin samaa mieltä.

Sotkin erilaisia majoneesikastikkeita salaatteja varten ja pohdin, että millaisia ruoka-aineallergioita vierailla mahtoikaan olla. Kutsussa asiaa ei ollut tullut kysytyksi, kun tarjottava ruokapuolikin selvisi suunnilleen päivää ennen tapahtumaa. Mietin kauhuskenaariota siitä, että kaikkien vatsat ovat juhlien jälkeen sekaisin ja kukaan ei koskaan tulisi enää meille kylään.

Arvioni ajankäytöstä osui pahasti pieleen. Kolmen tunnin jälkeen olin saanut leipomuksen valmiiksi, keitettyä ja kuorittua perunat, sotkettua niihin kastikkeen ja silputtua kevätsipuleita mukaan, paistettua leipäkrutonkeja ja revittyä salaattia kulhoon. Coleslawn vaatimat kaalin ja porkkanoiden pilkkomiset olivat tekemättä, kuten myös moni muu asia. Olin valmis vasta viiden ja puolen tunnin touhuamisen jälkeen. Jääkaapissa maustuivat coleslaw ja perunasalaatti, caesar-salaatti odotti kokoamistaan. Avasin oluen ja hengähdin. Jälkikäteen tajusin, että caesarsalaatista oli unohtunut parmesan-juusto. Kukaan ei  onneksi maininnut puutteesta mitään.

Olimme ilmoittaneet, että meille voi tulla tai olemme kotona puolen päivän jälkeen. Ensimmäiset vieraat taisivat tulla siinä kolmen aikoihin. Puolen päivän jälkeen olimme myös saaneet yllättävän tiedon siitä, että sään salliessa kolme vesikonetta lentää yli laiturimme klo 17:05 ja rullaa sen jälkeen laituriin. Ennen viittä olimme siirtyneet sisäpihallemme grillaamaan. Grillaus ja ruokailu keskeytyi, kun siirryimme laiturille odottamaan seuraavia tapahtumia.

Vesikoneiden ylilento.

Seisoimme laiturilla ja täsmällisesti ajallaan kolme vesikonetta lensi ylitsemme muodostelmassa. En varmasti ikinä unohda tuota näkyä! Olin hämmentynyt, että tämä kaikki tapahtui vesilentäjien aloitteesta, pyytämättä ja yllättäen. Ilta meni kaikin puolin muutoinkin mukavasti. Ehkä täytyy harkita juhlien järjestämistä useamminkin kuin noin kymmenen vuoden syklillä.

Vesikoneet laiturissa.