Air Finlandin konkurssi ja force majeure

Mieheni kertoi olleensa pikku päikkäreillä, kun netin uutisten välityksellä alkoi kuluneella viikolla levitä uutinen Air Finlandin konkurssista. Tämäkin tapahtuma tuli pyytämättä ja yllättäen niin kuin moni muu mukava tai ikävä asia. Konkurssi ei vaikuttanut meidän elämään...

Mutta....

Yli tuhat suomalaista oli yhtäkkiä jämähtänyt epätietoisuudessa aurinkorannoille Espanjaan, Kreikkaan, Turkkiin tai Egyptiin. Miten päästä takaisin kotiin ja kuka maksaa lystin? Kukaan heistä ei ollut hengenvaarassa, mutta netti täyttyi saman tien surullisista tarinoista. Pojan ensimmäinen, tyttöporukan yhteinen, kahden yksinhuoltajan vaivalla järjestämä jne. ulkomaanmatka oli peruuntunut. Iltapäivälehti otsikoi parin päivän jälkeen dramaattisesti lööpissään alaikäisestä lapsesta: "7-vuotias jätettiin Espanjaan". Jonkun perheen kolme alaikäistä lasta olivat jääneet lentoyhtiön konkurssin vuoksi Espanjaan. Myötätuntoiset suomalaiset halusivat lööpin perusteella ostaa lehteä voidaakseen lukea, että lapset joutuivat viettämään ylimääräisen viikon Espanjassa isoäidin hoivassa. Mikäs sen kamalampi kohtalo?

Kun uutinen Nokian Salon tehtaan lakkauttamisesta tuli julkisuuteen muutama viikko sitten, haastateltiin portista astuvia irtisanottuja. Tunteet olivat pinnassa, kun haastateltavat miettivät tulevaisuuttaan aikaisempien irtisanomisten johdosta jo valmiiksi kriisiytyneessä Salon kaupungissa. Vaikka Nokian ja Air Finlandin henkilöstömääriä ei voi samana päivänä verratakaan, jokainen tahdonvastainen irtisanominen tai yrityksen konkurssi on aina tragedia työntekijälle. Tässä tapauksessa yhtäkään toimittajaa ei näyttänyt kiinnostavan, miltä lentäjistä, matkustamo- tai muusta henkilökunnasta mahtoi tuntua. Analysoitiin vain närkästyneitä kommentteja  loman peruuntumisesta, lyhentymisestä tai pidentymisestä. Yllättävää konkurssia on ilmiselvästi vaikeampi hyväksyä kuin luonnon voimia.

Kuva Air Finlandin kotisivuilta.

- - -

Pari vuotta sitten Islannissa purkautui tulivuori nimeltä Eyjafjallajökull, jolloin tulivuori syöksi tuhkaa usean päivän ajan yli kahdeksan kilometrin korkeuteen. Tuhkat levisivät ilmakehässä ympäriinsä, lähes koko Euroopan ilmatila suljettiin osittain tai kokonaan ja kymmenet tuhannet lennot peruttiin. Miljoonat ihmiset jäivät jumiin matkakohteisiinsa. Tässä force majoure -tilanteessa luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä testattiin, kun matkailijat yrittivät löytää vaihtoehtoisia tapoja palata takaisin kotiin junalla, bussilla, vuokra-autolla, laivalla tai kaikkien niiden yhdistelmällä. Takseilla ei ole varmasti koskaan aikaisemmin ajettu niin pitkiä matkoja. Eräskin kuski muisteli muutama vuosi tapahtumeen jälkeen matkaansa Bellagiosta Tukholmaan.

Tuhkapilveen liittyviä tarinoita vielä muistellen hämmästyin, kun heti pian Air Finlandin konkurssiuutisen jälkeen Kuluttajavirasto ilmoitti järjestävänsä lomalaisille paluulentoja. Mitä ihmettä, pohdin hämmästyneenä itsekseni. Mitä Kuluttajavirastolle kuuluu suomalaisten kotiinlennätykset? Mistä lähtien maksamillani verorahoilla on alettu kustantaa mielensä pahoittaneiden matkalaisten paluulentoja?

En ole koskaan ollut ns. pakettimatkalla ja matkoihin liittyneet erilaiset yllätykset on pitänyt ratkoa ihan itsekseen. Pääasiallisesti lennot ovat sujuneet ongelmitta. Vakuutusyhtiö korvasi isäni menehtymisen aikoihin peruuntuneen lennon hinnan Saksaan. Filippiineillä saimme tiedon erään lennon peruuntumisesta. Tilalle tarjottu vaihtoehto ei sopinut meille ja kustansimme uuden lennon omasta rahapussistamme. Lentoyhtiöillä on EU-säädökseen perustuva korvaus- ja huolenpitovelvollisuus matkustajista, joiden matka on viivästynyt tai peruuntunut. Näitä säännöksiä on turha muistella, kun matkustaa esim. Aasian halpalentoyhtiöissä. Se kannattaa pitää mielessä. Niin ja jonkun firman lennot Pariisiin loppuivat muistaakseni omaa matkaani seuranneella viikolla. Silloin selvisin "säikähdyksellä", ei tarvinnut alkaa miettimään muita vaihtoehtoja tai peruuttaa koko reissua.

Kuluttajaviraston omilta nettisivuilta löysin tietoa siitä, että Air Finlandilla on virastossa konkurssin varalle vakuus, josta maksetaan korvausta valmismatkoista sekä tilauslentolipuista mutta ei reittilennoista. Hyvä niin, mutta toisaalta en voi kieltää ajatusta siitä että suomalaiset ovat tottuneet liian hyvälle. Tapahtui mitä tahansa aina ensimmäisenä ollaan vaatimassa, että valtio tai muu instanssi maksaa ja kustantaa kaiken.

Matkavakuutus ei yleisesti korvaa matkustajille lentojen peruuntumisesta aiheutuvia kustannuksia, jos peruuntumisen syy on force majeure -tyyppinen hätätilanne – yllättävä luonnonilmiö tai viranomaisten määräämä lentokielto. Toisaalta ymmärrän kuitenkin hyvin, että valtio auttaa ihmisiä joissakin tilanteissa. Se on hyvin inhimillistä.

Indonesiaan kuuluvan Sumatran saaren lähistöllä tapahtui v. 2004 poikkeusellisen voimakas maanjäristys, joka aiheutti n. 1 200 kilometrin pituisen maanrepeämän ja laajan hyökyaallon. Tsunami aiheutti laajaa tuhoa mm. Thaimaan ja Intian rannikoilla. Vajaat 200 suomalaista kuoli Thaimaassa, heistä n. 100 asui samassa hotellissa Khao Lakissa.

Ei tuhkapilvi, eikä tsunami olleet vältettävissä. Luontoäiti yllätti. Tsunamissa kuoli n. 300 000 ihmistä ja oli luonnollista, että loukkaantuneille ja selviytyneille järjestettiin ilmasilta takaisin kotiin. Viranomaiset päättivät evakuoida kaikki alueella oleva suomalaiset tarvittaessa valtion kustannuksella. Lennoilla kotiutettiin yli 3 000 henkilöä. Lisäksi reittilennoilla palasi n. 400 matkailijaa. Suuren osan matkustajista evakuoi Air Finland.

Mainitut tapahtumat eivät varmasti jää viimeisiksi lentoliikenteeseenkin liittyviksi yllätyksiksi. Halusimme sitä tai emme.