Kambodia express; juhannusjuhlintaa maalla, järvellä ja ilmassa
Hymyilin ja myhäilin työpöytäni ääressä, vaikka kirjoittelin valitusvastinetta, kun radiosta alkoi kuulumaan Samae Koskisen kesäbiisi. Sama kappale, jonka oli muutamaa päivää aikaisemmin juhannuksena kuullut ensi kertaa. Ensikuuntelulla kauhistelin kertosäettä haukkumasanoineen. Toisella kuuntelukerralla saatoin jo keskittyä kursailemattoman kappaleen sanomaan ystävyydestä, joka säilyy läpi elämän. Kaverit mökillä olivat "omineet" biisin itselleen. Sanat sattuivat kuvaamaan oivasti heidän elämäntilannettaan.
♬♪♫♩♫♪
Sun lapset on jo koululaisii, mul ei oo ensimmäistäkään.
Vaik tehdään juttui erilaisii, meil on aina nastaa yhdessä.
Sä oot pelkkä läski mulkku, mut niin oon minäkin.
Yhdessä me mennään minne milloinkin.
Vaik ei oltais vuosiin nähty, niin kun me tavataan.
On kuin siit ei ois parii tuntiikaan.
Muutin niin kauas kuin mä pystyin,
sä jäit sinne missä kasvettiin.
Nyt täytyy kaivaa esiin kalenterit,
jos tahtoo nähdä kaverin.
♬♪♫♩♫♪
Juhannus sujui kaikin puolin leppoisasti. Juhannussää 2012 oli perinteisen vaihteleva. Polvijärvellä juhannusaatto ja -päivä olivat poutaisia, päivät lämpimämpiä mutta ei helteisiä ja yöt kylmiä. Sen sijaan juhannussunnuntai oli harmaa ja sateinen. "Aika vilakka on" lausahdus kuului erinäisen kerran pyhien aikana. Fiilistä lievitti kuitenkin väliajoin esitetty lausahdus "ihanasti tuo aurinko lämmittää".
- - -
Hyttysiä oli poikkeuksellisen paljon, ainakin omalla mökillämme. Sateisen kevään aikana oli ollut suotuisat olosuhteet toukille totesivat hyönteistutkijat. On niitä hyttysiä ollut aikaisempinakin kesinä. Viime kesänä pohdimme mieheni kanssa jos hankkisimme lehdessä mainostetun markkinoiden tehokkaimman hyttyskarkoittimen. Sillä oli hintaa useita satoja euroja. Tulimme aika pian siihen lopputulokseen, että muutamien viikkojen mökkiläisinä hyttykarkoitin on yksi asia mistä säästetään. Sen sijaan ostimme pullollisen offia. Lauttasaunalla järvellä pyöriessämme hyttysiä ei ollut onneksi niin runsaasti.
- - -
Höytiäisen vesi oli 15 asteista. Muutaman vuoden takaiset vesileikit (surffaus, vesihiihto) eivät tuntuneet "hyisessä" vedessä mielekkäiltä ilman kunnon varusteita. Sen sijaan kaikki juhannuksen juhlijat taisivat polskahtaa saunasta uimaan. Minäkin pulahtelin muutaman kerran, vaikka en kylmästä vedestä pidäkään. Laskeuduin lauttasaunan reunalta alas veteen, räpiköin nopeasti rantaan ja nousin saman tien pois järvestä. Uin mielelläni lähellä "pelastusta", paikkaa josta saan kiinni tarvittaessa tai voin laittaa jalkani tukevasti järven pohjaan.
Olen ehkä aikaisemmin maininnut etten ole häävi uimari. Olin kerran aivan normaalisti polskuttelemassa, mutta jostain kumman syystä päädyin tilanteeseen jossa hieman hätäännyin. Jälkikäteen hukkumiskuvauksia lukiessani tajusin mistä oli kysymys. Olin lähestymässä "hiljaista hukkumista". En uinut eteenpäin, vaan poljin paikoillani. Huidoin pinnan alla vettä, keskityin pinnalla pysymiseen. En huutanut, koska en ajellut sen olevan tarpeellista. Ehkä käytin energiaa myös hengittämiseen. Pääsin hetken räpiköimisen jälkeen tikapuuasennosta normaaliin uintiasentoon ja edelleen turvaan. Juhannuksena kuoli 17 ihmistä tapaturmaisesti. Heistä yhdeksän hukkui. Juhannuksen paluuliikenne oli poikkeuksellisen vilkasta ja ruuhkat kestivät puolille öin asti. Tänä juhannuksena vältimme ruuhkat täysin. Ilmassa oli tilaa.
- - -
Juhannuksena syödään ja juodaan. Mekin saimme juhannusviikolla kyydin kauppaan aatonaatonaattona. Ostimme salaattitarpeita, makkaraa ja vähän lihaa. Lähes tyhjällä makkarahyllyllä pohdiskelin, että tarjontaa tulee varmaan lisää ennen juhannusta. Ei se meitä olisi auttanut. Otin muutaman paketin perusmakkaraa, jota nyt sattui olemaan tarjolla. Jotain uutuusmakkaraakin oli jäljellä. Makkaraan oli lisätty suolakurkkua. "Vegaanien valinta", oli varmaan moni mies pohtinut hyllyn ääressä ja jättänyt juuri sen paketin paikoilleen. Kaupassa oli hiljaista. Juhannuksen asiakasryntäys odotti vielä tuloaan.
Makkaroita me grillattiin juhannuksen pyhinä jonkin verran. Muutoin ruokahuollosta osaltaan vastasi Kambodia express (maalla, merellä ja ilmassa). Huhmarilta roudattiin erinäisten vaiheiden ja "pelastustoiminnan" jälkeen viisi kappaletta ihanan valkosipulisia lihapiirakoita. Lentotilaukset sisälsivät kaksi nakkia, mutta paikan päällä tuoteitta ensin maistanut lentokaksikko oli kuulemma saanut eväänsä kolmella nakilla. Juhannuspäivän lentotilaus sisälsi viisi kappaletta pitsoja. Ne toimitettiin Liperistä, kun mieheni kavereineen teki reissun kollegan tiluksille.
Täytyy myöntää, että juhannusaattona meidän liikehtiessä järvellä, kaikki ostamamme ruuat oli jäänyt mökkimme jääkaappiin ja jouduimme turvautumaan toisten hankkimaan voimalihaan ja valmistamiin salaatteihin. Tarjolla olleita riisipiirakoita olisin voinut syödä, mutta lauttakoira ennätti haukkaamaan lautaselle ladotut piirakat ensin. Pääsin myös lentokoneella brunssille lähisaareen. Pannukahvit ja riisipiirakat maistuivat taivaalliselle.
Juhannusaaton erikoisuus oli luento kemiasta. Saariyleisö kuunteli luennoitsijaa intensiivisesti. Välillä pidettiin opetuksesta vähän tankkaustaukoa ja taas kuunneltiin korvat höröllä. Sauna lämpesi pitkin päivää. Välillä saunottiin ja välillä pidettiin paussia.
Vesikone laiturissa herätti hieman kiinnostusta tuntemattomissakin. Iäkkäämpi pariskunta oli käynyt ihmettelemässä konetta ja kysellyt, josko lentäessä voisi kuvata heidän mökkisaartaan. Liperin reissulle lähtiessään lentokaksikko otti kuvat. Myöhemmin iltapäivällä naapuri mietiskeli, josko olisi hyvä idea printata kuvat valokuvapaperille saman tien ja toimittaa kuvat saman päivän aikana saareen. Pidin ajatusta loistavana ja se toteutettiin. Kuvat suljettiin kirjekuoreen ja Kambodia express lähti illalla suorittamaan postikuljetusta saareen. Mukana oli pilotti, kuvaaja, printtaaja ja minä. Vanhusten hämmästystä on vaikea kuvata, kun lähestyimme laituria. Rouva kävi herättämässä nokosilla olleen miehensä ja sitten yhdessä ihmeteltiin kuvia. Että onkos tämä nyt edes todellistakaan tällainen... Tirautin itkut silkasta ilosta paluumatkallamme saaresta takaisin muiden juhannusjuhlijoiden luokse.
- - -
Yhdellä lennoista ponttoonista irtosi lätyskä palanen. Ei tarvinnut olla mikään ruudinkeksijä todetakseen, että sitä on turha lähteä etsimään akselilta Polvijärvi - Liperi. Jotain täytyi kuitenkin keksiä. Läpyskän tehtävänä on pitää vesi pois ponttoonista. Mieheni ja naapurini ryhtyivät etsimään sopivaa materiaalia kenttäkorjaukseen. Lopulta aukko korjattiin muovisella kukkaruukun alusella, veneen knaapilla sekä pultilla. Jälkeenpäin todettiin, että korjattu kammio piti paremmin vettä, kuin muut!
Niin ja yritettiin me juhlien kunniaksi lähettää taivaalle myös sellaista lyhtyä. Kerättiin jälleen koko poppoo paikalle ihmettelemään. Tuli sytytettii ja päästettiin malttamattomasti irti. Lyhty tipahti järveen muutaman metrin ilmalennon jälkeen. Tuossa lajissa täytyy vielä treenata tulevia juhlia varten.
- - -
Juhannuksena syödään ja juodaan. Mekin saimme juhannusviikolla kyydin kauppaan aatonaatonaattona. Ostimme salaattitarpeita, makkaraa ja vähän lihaa. Lähes tyhjällä makkarahyllyllä pohdiskelin, että tarjontaa tulee varmaan lisää ennen juhannusta. Ei se meitä olisi auttanut. Otin muutaman paketin perusmakkaraa, jota nyt sattui olemaan tarjolla. Jotain uutuusmakkaraakin oli jäljellä. Makkaraan oli lisätty suolakurkkua. "Vegaanien valinta", oli varmaan moni mies pohtinut hyllyn ääressä ja jättänyt juuri sen paketin paikoilleen. Kaupassa oli hiljaista. Juhannuksen asiakasryntäys odotti vielä tuloaan.
Makkaroita me grillattiin juhannuksen pyhinä jonkin verran. Muutoin ruokahuollosta osaltaan vastasi Kambodia express (maalla, merellä ja ilmassa). Huhmarilta roudattiin erinäisten vaiheiden ja "pelastustoiminnan" jälkeen viisi kappaletta ihanan valkosipulisia lihapiirakoita. Lentotilaukset sisälsivät kaksi nakkia, mutta paikan päällä tuoteitta ensin maistanut lentokaksikko oli kuulemma saanut eväänsä kolmella nakilla. Juhannuspäivän lentotilaus sisälsi viisi kappaletta pitsoja. Ne toimitettiin Liperistä, kun mieheni kavereineen teki reissun kollegan tiluksille.
Täytyy myöntää, että juhannusaattona meidän liikehtiessä järvellä, kaikki ostamamme ruuat oli jäänyt mökkimme jääkaappiin ja jouduimme turvautumaan toisten hankkimaan voimalihaan ja valmistamiin salaatteihin. Tarjolla olleita riisipiirakoita olisin voinut syödä, mutta lauttakoira ennätti haukkaamaan lautaselle ladotut piirakat ensin. Pääsin myös lentokoneella brunssille lähisaareen. Pannukahvit ja riisipiirakat maistuivat taivaalliselle.
Juhannusaaton erikoisuus oli luento kemiasta. Saariyleisö kuunteli luennoitsijaa intensiivisesti. Välillä pidettiin opetuksesta vähän tankkaustaukoa ja taas kuunneltiin korvat höröllä. Sauna lämpesi pitkin päivää. Välillä saunottiin ja välillä pidettiin paussia.
Vesikone laiturissa herätti hieman kiinnostusta tuntemattomissakin. Iäkkäämpi pariskunta oli käynyt ihmettelemässä konetta ja kysellyt, josko lentäessä voisi kuvata heidän mökkisaartaan. Liperin reissulle lähtiessään lentokaksikko otti kuvat. Myöhemmin iltapäivällä naapuri mietiskeli, josko olisi hyvä idea printata kuvat valokuvapaperille saman tien ja toimittaa kuvat saman päivän aikana saareen. Pidin ajatusta loistavana ja se toteutettiin. Kuvat suljettiin kirjekuoreen ja Kambodia express lähti illalla suorittamaan postikuljetusta saareen. Mukana oli pilotti, kuvaaja, printtaaja ja minä. Vanhusten hämmästystä on vaikea kuvata, kun lähestyimme laituria. Rouva kävi herättämässä nokosilla olleen miehensä ja sitten yhdessä ihmeteltiin kuvia. Että onkos tämä nyt edes todellistakaan tällainen... Tirautin itkut silkasta ilosta paluumatkallamme saaresta takaisin muiden juhannusjuhlijoiden luokse.
- - -
Yhdellä lennoista ponttoonista irtosi lätyskä palanen. Ei tarvinnut olla mikään ruudinkeksijä todetakseen, että sitä on turha lähteä etsimään akselilta Polvijärvi - Liperi. Jotain täytyi kuitenkin keksiä. Läpyskän tehtävänä on pitää vesi pois ponttoonista. Mieheni ja naapurini ryhtyivät etsimään sopivaa materiaalia kenttäkorjaukseen. Lopulta aukko korjattiin muovisella kukkaruukun alusella, veneen knaapilla sekä pultilla. Jälkeenpäin todettiin, että korjattu kammio piti paremmin vettä, kuin muut!
Niin ja yritettiin me juhlien kunniaksi lähettää taivaalle myös sellaista lyhtyä. Kerättiin jälleen koko poppoo paikalle ihmettelemään. Tuli sytytettii ja päästettiin malttamattomasti irti. Lyhty tipahti järveen muutaman metrin ilmalennon jälkeen. Tuossa lajissa täytyy vielä treenata tulevia juhlia varten.
Kommentit
Lähetä kommentti