Polkupyörän kumin vaihto

Olen normaalisti pyrkinyt ajamaan kesäaikana fillarilla töihin. Tämän vuoden pyöräilyt kokivat takaiskun, kun mieheni totesi keväällä pyörän kumin olevan rikki. Sain fillarin muutama vuosi sitten lahjaksi iäkkäämmältä naapurilta, joka oli jo fillaroinnit lopettanut. Toinen vaihtoehto olisi ilmeisesti ollut, että pyörä olisi päätynyt roskalavalle. Otin kiitollisuudella vastaan "kulta mokka" -tarralla varustetun kulkupelin. Se on luotettavasti pelittänyt nämä muutamat vuodet. Yhden kerran kävi kuitenkin niin, että poljin tipahti kesken menomatkan. Nilkutin pyörällä töihin vaivalloisesti. Yritin jalkaterän päällä liikuttaa jäljellä olevaa polkimen tynkää, kunnes lopulta pääsin alamäkeä suoraan työpaikan parkkihalliin. Tuolloin korjausoperaatiossa täytyi vaihtaa sekä polkimet että kanget.

Tänä vuonna piti siis vaihtaa ulkokumit. Tehtävän suorittaminen ei olekaan käynyt kuin strömsössä ja tästä johtuen olenkin painellut julkisilla töihin ja kävellyt noin viiden kilometrin matkan takaisin kotiin. Ei se ole yhtään hullumpaa, vain hitaampaa. 

Mieheni kävi ensin ostamassa yhdet renkaat. Auton renkaissa on tuumakoko, mutta pyörän renkaissa se ei kuulemma menekään niin. 24 tuuman renkaat eivät olleetkaan sopivat. Ratkaisevaa pyöräkaupan työntekijän mukaan renkaissa on kuulemma koko millimetreissä. Mieheni osti vähän isommat myyjän vinkistä, että "kyllä ne siihen menee". Mutta kun ei niin ei. Nyt meillä on kasa ehjiä ja rikkinäisiä, uusia ja vanhoja pyörän sisä- ja ulkokumeja ja fillari ei toimi vieläkään. Pitäisi ostaa taas jotain sopivampaa.

Kävin etsimässä yleisen varaston perukoilta toisen fillarini, sellaisen maastopyörän. Se seisoi ensiksi muutaman päivän pihalla. Yritin pumpata renkaisiin ilmaa perinteisellä pumpulla. Kuvittelin onnistuneeni ja yhtenä aamuna tein lähtöä kypärä päässäni vain todetakseni ettei pumppaukseni ollut onnistunut. Lähdin bussilla töihin ja palasin kävellen kotiin.

Mieheni viimeisteli maastopyörän pumppauksen ja tänä aamuna poistuin kotoa kiireellä. Suljin oven ja tajusin, että työ- ja kotiavaimeni jäivät kämpän sisälle penkille, johon olin ne siististi vierekkäin asetellut yhdessä puhelimeni kanssa. Onneksi fillarin avaimet olivat taskussani. Katsoin synkälle taivaalle ja totesin, että ei minulla ole mitään sadevaatteitakaan. Pääsin töihin kuivin nahoin ja jätin fillarin kauppakeskuksen parkkihalliin työpäivän ajaksi. Valitettavasti jouduin palatessani kotiin keskeyttämään mieheni kirpparikierroksen. Hän kävi avaamassa minulle oven ja palasi kirpputorille.

En ole erityisen pahoillani kirpparikierroksen loppuun saattamisesta. Tuliaisina oli kiva meksikolainen korusetti.

Meksikolaiset korut.