Vuoristopolulla kiviurkujen yläpuolella

Viimeisen Teneriffan patikoinnin teimme vaikuttavalla vuoristoreitillä, joka tarjosi huimaa nousua jyrkässä rinteessä havupuiden ympäröimänä kiviurkujen (los organos) yläpuolella. Jätimme auton tien risteykseen suhteellisen lähelle La Calderan pysäköintialuetta ja vaellus päättyi Aguamansan maaseutukylään, josta autotietä pitkin palasimme takaisin autolle. Koska sää jälleen kerran vuoristossa oli pilvinen, emme korkeuksista nähneet oppaan mainitsemia kauaskantoisia näkymiä Orotavan laaksoon, Teidelle tai havainneet La Palman saarta. Oppaassa varoitettiin, että pasaatipilvien vuoksi patikoijan on varauduttava sankkaan sumuun. Sateiden jälkeen monet rinteet voivat olla liukkaita, joten hyvät pitäväpohjaiset kengät ovat aivan ehdottomat. Tuulen ja sateen pitävät vaatteet tai kelistä riippuen aurinkohattu ja -rasva ovat myös arvossaan.

Tutkimusretken kiviurkujen yläpuolelle kerrottiin olevan villiromanttinen, haastava, mutta palkitseva. Kyllä näin, pohdiskelin vaeltaessani jyrkänteen reunalla. Ihmettelin että kuka hullu oli polun aikanaan rakentanut vuorensivuun käsivoimin. Noita kaheleita täytyi olla useampia. Jalat tärisivät ajoittain kulkiessani polulla. Pahimmissa kohdissa takerruin mielelläni tarjolla olleeseen köyteen. 

Tällä reitillä saatoimme kävellä polulla pari tuntia huolehtimatta käännöksistä oikeaan tai vasempaan, lounaaseen tai luoteeseen. Reitti oli reilut kymmenen kilometriä ja sitä luonnehdittiin keskivaativana. Reissun alussa tapasimme iäkkäämmän suomalaispariskunnan, joilla oli mukana kopioita samasta kirjasta, joka meillä oli kirjastosta lainassa. Meillä oli vettä ja mehua runsaasti mukana eri reissuilla. Ne hupenivat nopeasti aurinkoisena päivänä. Sen sijaan vuoriston viileämmissä keleissä haaveilin veden sijaan ennemminkin kuumista juomista – minttukaakaosta tai irish coffeesta. Vilakampi punaviini ja makkaransiivutkin olisivat menneet oivallisesti.

Vaeltamamme reitit Teneriffalla olisivat mielestäni voineet olla paremmin merkittyjä. Saman kohteen ympärillä saattoi risteillä useitakin eri reittejä. Siksi täysin ilman ohjeita tai karttaa ei kannata lähteä matkaan. Ihan hirvittävästä huimauksesta kärsiville en suosittele edes keskivaikeiksi luonnehdittuja patikointeja, joilla saattoi olla lyhyitä pelottaviakin osuuksia. Oppaassa annetut ajat olivat arvioita pelkästä kävelystä. Ne eivät sisältäneet valokuvaus, evästys tai muita taukoja. 

Useille reiteille pääsee ilman autoa, mutta tällöin kannattaa tarkistaa julkisten kulkuneuvojen voimassaolevat aikataulut. Ei olisi ollut kiva jäädä mäntymetsän keskelle kauaksi turistipaikoista metsästämään taksia. 

Patikointioppaissa oli kymmeniä eri reittejä. Valikoimassa oli niin helppokulkuisia polkuja kuin rantajyrkänteitä, leppoisaa vuoristovaellusta tai kapuamista vuoren huipulle. Me jätimme uhkarohkeimmat ja vaativimmat väliin. Liikkuessamme Teneriffalla huomasimme, että sää vaihteli huomattavasti  saaren eri osissa. Puerto de la Cruzin yllä oli usein pilviverho, kun taas samaan aikaan etelärannikkoa ympäröi sininen taivas.