Los Cristianoksesta Montana Guazalle patikoidessamme saatoimme nähdä huomiota herättävän lattahuippuisen vuoren nimeltä Conde (1001m). Siitä tuli patikointikohde numero 2. Oppaan mukaan se oli kaunein panoraamahuippu eteläisellä Teneriffalla ja vuoren ylätasanteelta kerrottiin aukeavan loistava näköala kaikkiin ilmansuuntiin.
 |
| Lattahuippuinen Conde. |
Toisin kuin edellisenä päivänä, onnistuimme pääsemään paikallisbussin kyytiin kohti Aronaa. Täyteen bussiin ahtautuessani pohdin, josko saarelaiset ovat erityisen hyviä joukkoliikenteen käyttäjiä. Totuus taisi kuitenkin olla se, että Aronassa oli turisteja keräävä paikallistapahtuma. Hetken aikaa pyörimme kansallispukuisen paikallisväestön seassa kuunnellen heidän soittoaan ja lauluaan, mutta pian alkoi taival kohti Condea, jonka huippu oli piiloutunut pilviverhon taakse.
Matkaan lähtiessämme rannalla paistoi aurinko ja ajattelin, että huipun ympärillä olleet pilvet ennättävät muutaman tunnin aikana siirtyä tieltämme. Reitin alussa laskeuduimme 60 metriä syvään Barranco del Rey-rotkoon. Mutkaisen polun reunoilla oli onneksi kivistä ja puupylväistä rakennetut kaiteet. Matka jatkui terassipeltojen välissä, kunnes muuttui taas poluksi. Luulen, että ennen puolta väliä olimme jo saavuttaneet pilven alareunan. Vuorelta alas vastaantulevat patikoijat puistelivat päätään nähdessämme meidät T-paidoissamme. Vettäkin oli alkanut tihkuttaa. Mutta niinhän se on, että suomalainen ei anna periksi ja taivallus kohti huippua jatkui. Pysähdyimme hetkeksi Condelta laskeutuvan selänteen harjalle (Centinela 776m) ja jatkoimme matkaa.
 |
Barranco del Rey -rotko.
Mittakaavaa kuvasta on vaikea havaita, mutta ehkä löydät kuvasta kaikki kuusi ihmistä... |
Housut, paita ja reppu märkänä, lahkeet ja kengät kurassa saavutimme Conden kaltevan ja leveän ylätasangon. Saatoimme huomata tasangolle aikoinaan rakennetut nyt jo ruohottuneet terassipellot. Sen sijaan näkymät Adejeen, Los Gigantekseen tai hotellirannikolle eivät oikein avautuneet. Pilviverho oli sinnikkäästi peittänyt Condea koko taivalluksemme ajan, eikä se hälventynyt päästessämme huipulle. Söimme banaanit ja mandariinit huipun korkeimman kohdan betonipylväällä niin nopeasti kuin pystyimme. Kylmästä tutisten otimme muutamia valokuvia ja riensimme takaisin paluumatkalle. Ei ollut yllätys, että vastaantulijoita ei ollut.
 |
| Maisemat Condelta hotellirannikolle. |
 |
| Conden huipun terassipellot. |
Tältä reissulta päällimmäisenä oppina jäi mieleen se, että älä lähde soitellen sotaan niin kuin me teimme. Varustaudu vuorille vaihteleviin keleihin ja pakkaa reppu sen mukaisesti. Vuorilla voi olla kylmä ja siellä voi sataa (lue: vuorilla on kylmä ja siellä erittäin todennäköisesti sataa tai ainakin tihkuttaa). Vuoret kaappaavat usein pilvet syleilyynsä pitkäksi aikaa (ainakin tammikuun parin viikon näköhavainnoilla).
Kommentit
Lähetä kommentti