Key West

Key West oli ihana paikka! En tiedä johtuiko se siitä, että monet luonnehtivat paikkaa hyvin epäamerikkalaiseksi. Mietin etukäteen, että miksi noin 250 kilometrin automatkaan pitää varata noin neljä tuntia. No siksi, että tie ei ollut moottoritie eikä sillä voinut hurjastella. 50-60 kilometriä tunnissa oli keskivahti varmaan suurimman osan matkaa. Eipä sillä, että meillä mitään kiirettä olisi ollutkaan. Olimme etukäteen päättäneet, että Key Westiin emme lähde päiväretkelle, vaan tarkoitus oli hengailla paikassa pari yötä. Olin etukäteen myös tutkinut hotellien hintatasoa, jonka olin todennut minun mittapuulla arvioiden hirvittävän korkeaksi. 

Kun lähdimme Miamista matkaan, meillä ei ollut majoitusta. Kun pääsimme perille, meillä oli majoitus. Pysähdyimme nimittäin matkan varrella olleeseen turisti-infoon. Varasimme halvimman mahdollisen motellihuoneen keskustasta. Sekin kustansi 150 dollaria per yö! Hinnalla sai desifiointiaineelta tuoksuneen huoneen. Puhdistusaineen lemussa tuli elokuvafiilis, että ruumiit oli juuri hilattu näkyviltä ja veritahrat pesty pois. Olisihan se ollut hulppeaa majoittua kaupungille ominaisessa vanhassa puurakennuksessa ja siemailla viiniä massiivisilla kuisteilla. No, ei kaikkea voi saada.

Duval-katu oli kaupungin sydän, jonka varrelta löytyivät myös ne paikat, joissa hengailimme enemmän kuin suunnittelimme. Toki piipahdimme kuuluisassa Sloppy Joe -ravintolassa, jossa Ernest Hemingway rentoutui ja jonne fanit vaeltavat.

Iltapäivää sen sijaan istuimme World of Beer (WOB) nimisessä baarissa, jonka valikoimasta häkellyin. En muista, että olisin missään nähnyt sellaista vaikoimaa. Kun ajattelenkin paikkaa, tunnen ympärilläni leijuvan mustikkaoluen tuoksun. Tunnelma Key Westissä oli rento ja mukava. Ilmeisesti juhlat jatkuvat siellä pikkutunneille asti, mutta meillä ei ollut virtaa seurata menoa ja meininkiä sinne asti.

Key Westin majakka

Oli ihanaa, kun auton sai jättää motellin pihaan ja pystyi liikkumaan jalkaisin. Fillareitakin olisi ollut vuokrattavana, mutta kävellen saavutimme kaiken mitä halusimme. Ernest Hemingwayn kotitalon sijaan kävimme tutustumassa majakkaan. Majakalla ja sen pitäjillä olikin mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan. Kuuntelin museossa muun muassa seuraavan:

Tarina kertoi keltakuumeeseen 1800-luvun alkupuolella kuolleesta majakanvartija Michael Mabritystä ja erityisesti hänen työtään jatkaneesta puolisosta Barbara Mabritystä. Nainen majakan vartijana ei ollut tavanomaista, mutta hän oli pätevä ja hänen katsottiin tarvitsevan vaatimattoman palkkansa pitääkseen huolta kuudesta isättömäksi jääneestä lapsesta.

Key West

Yksi Key Westin kauniista huviloista

Nykymaailmassa tuhoisat luonnonilmiöt ovat harvemmin yllätyksiä. 1800-luvun puolivälin tienoilla Mabrity kiipesi lokakuun kymmenennen päivän aamuna hoitamaan päivittäistä rutiiniaan puhdistaakseen 15 öljylamppua. Puoleen päivään mennessä hän oli valmis. Tyyntä myrskyn edellä, sanotaan. Meri oli tyyni ja ilma painostava. Kukaan ei tiennyt, että trooppinen myrsky oli lähestymässä Kuuban suunnasta. Tuulet yltyivät ja valtavat aallot löivät rantaan. Myrsky yltyi yön aikana ja aamulla oli pimeää kuin yöllä. Useampi ihminen etsi turvaa vankaksi arvioidusta majakasta. Myrsky pyyhkäisi majakan matalaksi ja koko Key Westin raunioiksi.

Kuin ihmeen kautta Mabrity selvisi myrskystä, mutta hänen lapsensa kuolivat. Kauhistuttavasta kokemuksestaan huolimatta Mabrity jatkoi työtään muutamaa vuotta myöhemmin rakennetussa uudessa majakassa.

Yleissivistykseen tiedoksi, että Pan American World Airways (Pan Am) oli yksi Yhdysvaltojen merkittävimmistä lentoyhtiöistä. Se perustettiin Key Westissä 1920-luvulla ja ensimmäiset lennot olivat suuntasivat Havannaan.

Yhdysvaltojen eteläisin kohta löytyy Key Westistä ja merkkinä siitä on 1983 perustettu betonipilari. Mene paikalle aikaisin, jos et halua jonottaa valokuvan ottamiseen.