Bangkok

Lämmin humahdus ja astun Bangkokin Suvarnanabhumin uudesta, noin viisi vuotta vanhasta lentoasemarakennuksesta ulos. Roikotan pullollaan olevaa rinkkaa selässäni ja jo heti ensi askelilla tiedän, että repussa on liikaa tavaraa. Turhaa kannettavaa. En varmasti ikinä opi. Tässäkään asiassa. Olisi pitänyt lukea se naistenlehden "miten pakkaan oikein matkalle" artikkeli ennen lentoa, eikä vasta lentokoneessa. Siinä kerrottiin mm. pakkaajien kahdesta eri koulukunnasta: toiset viikkaavaat ja toiset rullaavat. Edustan sitä kolmatta koulukuntaa, joka runttaa vaatteensa säkkiin, josta saa ilmat pihalle.

Meillä on matkaseurana villien oliivipuiden kylässä eli Bangkokissa entinen ja nykyinen työkaveri. He tuntevat kaupungin ja käytännöt, joten sen kun vain olla möllötämme mieheni kanssa ja seuraamme kavereita kuin elefanttimarssissa konsanaan.

Lentokenttäbussi vie meidät suoraan turistien ja reppureissaajien kansoittamalle Khao San Roadille. Sulaudumme massaan. Majoitusta meillä ei ole, mutta alue on täynnä vierasmajoja. Pari ensimmäistä paikkaa on täynnä, mutta kolmannesta löytyy meille siistit huoneet. Muulla tavalla ei huonetta juuri olisi voinut kuvatakaan. Tai no oli siellä vessa ja suihku huoneessa eli ei tarvinnut käytävällä hyppiä asioilla. Ei se ollut myöskään hinnalla pilattu, 10 € yöltä. Varmasti olisi halvemmallakin saanut, mutta äärimmäinen pihistely ei ole kuitenkaan matkan tarkoitus.

Ensimmäinen ilta menee tunnelmaa ja ihmisiä ihmetellessä. Pari paikallista kaljaa Changia tai Singhaa  paikallisten pöperöiden kyytipojaksi tullee tutuksi kuvioksi matkan aikana.

Tarkoituksena ei ole viettää aikaa Bangkokissa loputtomiin. Käytännössä yksi kokonainen päivä. Halusinkin tutustua hieman etukäteen, että olisiko joku tietty juttu mitä pitäisi Bangkokissa tehdä ennen kuolemaa tai vähemmän dramaattisemmin yhtenä lomapäivänä.

Matkaoppaan mukaan Bangkokista löytyy Wat sieltä. Wat sieltä ja täältä. Wat sieltä, täältä ja tuolta. Watit ovat buddhalaisia temppeleitä tai luostareita ja Bangkokista löytyy tietysti "watteja" joka lähtöön.

Kaikissa temppeleissä tuntuu olevan jotain erityistä:

YLEISKUVAUKSIA

- kaupungin vanhin

- pieni ja rauhallinen

- ylväs

- pieni ja kuninkaallinen

SISÄLTÄÄ PATSAITA

- sisältää suuren seisovan buddhan

- sisältää suuren makaavan buddhan

- sisältää jättimäisen istuvan buddhan

- sisältää 156 buddhapatsasta

- sisältää kultaisen, lajissaan maailman suurimman buddhan

ON RAKENNETTU JOSTAIN MATERIAALISTA TMS.

- marmorista tehty

- kiinalaisilla kaakeleilla tehdyt temppelintornit

- ovissa upeat lakka- ja helmiäiskoristelut

- sisältää ihastuttavia 1800-luvun freskoja

- 80-metrinen torni

SIJAITSEE JOSSAIN

- sisäpihan perällä piileksivä

- ostoskeskusten välissä sijaitseva

- kahden modernin jättihotellin kupeessa lymyilevä värikäs

- "kultaisen vuoren" juurella sijaitseva

MUUTEN VAIN OMITUINEN

- "naisia myyneen naisen temppeli"

- rakennus muistuttaa kiinalaista dzonkkia

- sisältää suuren buddhalaisen yliopiston

- aarteena ihastuttava punainen kirjasto

Itse asiassa paikallisen veistotaiteilijan ei tarvitse olla erityisen luova, kun taiteilee vain erilaisia
buddhia erilaisissa asennoissa. Näillä asennoilla on myös merkityksensä.

* Yleisin Buddha-patsaan tyyppi on lootusasennossa istuva Buddha. Hän vastustaa pahuutta.

* Samassa lootusasennossa kädet sylissään istuva Buddha meditoi.

* Valaistuksen saavuttanut pitkänomainen Buddha lepää kyljellään.

* Kämmenet katsojaan päin sormet ylöspäin seisova Buddha vapauttaa synneistä.

* Oikean käden kämmenen katsojaan päin nostava seisova Buddha lohduttaa.

Buddha saattaa myös saarnata, kävellä tai häntä on kuvattu pullukkana lapsena.

Päätän, että haluan nähdä Thaimaan pyhimmän patsaan: alttarikorokkeella istuvan kuuluisan istuvan vihreän jalokivibuddhan, vain 66 cm korkean jadeveistoksen. Tykkään kosketella asioita. Kyseistä patsasta ei pääse koskettamaan, vaikka kuinka haluaisin. En saa edes kuvata sitä.

Pieni vihreä mies istuu Grand Palacen alueella, joka on Bangkokin nähtävyyksien ykkönen. Suurta palatsia alettiin rakentamaan samaan aikaa kuin uutta pääkaupunkia v. 1782, ja se toimi Chakri-suvun kuninkaiden asuntona vuoteen 1925. Palatsi ja temppelialuetta ympäröi 1,9 km pitkä muuri. Olimme kuulleet epäilyjä siitä millaiset vaatteet/kengät ovat soveliaat palatsialueella. Oma vaatetukseni - yli polvipituinen hame ja hihallinen t-paita - olivat ok, mutta mieheni shortseineen päätyi vaatteidenlisäysjonoon. Lainavaatteina sai pidempiä hameita, housuja ja paitoja. Varvassandaaleissa sai tepastella, vaikka ilmeisesti aikaisemmin kenkien on pitänyt olla umpinaiset.

Alueella oleva kuninkaallinen temppeli Wat Phra Keo on vaikuttava näky: värikkäät katot ja kultakoristelut, kultaiset chedit ja taivaisiin kohoavat temppelitornit antavat satumaisen vaikutelman. Mietin, onko kaikki kultaa mikä kiiltää.

Olisi ollut mukava nähdä myös Bangkokin vanhin ja suurin buddhalainen temppeli Wat Pho 1500-luvulta, joka on samalla luostari sekä perinteisen lääketieteen koulu, jossa opetetaan myös thai-hierontaa. Vastoin yleistä käsitystä kysymys ei ole seksiin liittyvistä opeista, vaan hieronnasta, jossa etsitään kehon läpi kulkevia energialinjoja ja kehoa painellaan käsillä ja jaloilla. Tuossa temppelissä olisi ollut kuuluisa lepäävä buddhapatsas (46m pitkä, 15m korkea) 1800-luvulta.

Temppelikierroksen jälkeen lähdemme veneilykierrokselle. Sahaamme kaupungin läpi kulkevaa jokea edestakaisin ja yritämme päätellä veneiden toimintalogiikkaa. Ei oikein onnistu. Lähdemme pisteestä A pisteeseen B, josta pitäisi päästä C:n, mutta päädymmekin A:n. Vain harvoille laitureille pysähtyvään vesibussiin emme onnistu pääsemään, vaan köröttelemme vuoron perään eri lautoilla hitaasti joen yli.

Harhailusta on ihan hyötyäkin, koska päädymme valtaville markkinoille ja kas kummaa, joen toiseltakin puolelta löytyy temppeleitä. Sattuman kaupalla kävimme 24 tuntia vuorokaudessa olevalla Pak Khlong Marketilla, josta löytyi tavaraa ja ruokaa joka lähtöön.

Pak Khlong Marketin sushipaikka.

Joen edestakainen siksakkaaminen ei ole loputtoman hauskaa, joten lähdemme nopealla "longtail"-veneellä tunnin jokiristeilylle. Kuvittelin etukäteen, että sillä ajetaan leveää jokea edestakaisin, mutta jo matkan alkuvaiheessa vene kaartaa pienemmille kanaville, jossa voi ihailla veden päälle rakennettuja paikallisten asumuksia. Emme ole veneinemme yksin. Matkan varrella paikallinen nainen pikkupaattinsa kanssa tulee myymään juomia ja muita tavaroita. Mieheni ostaa oluen ja nainen kysyy "one for the driver?" En tiedä paikallisista säännöistä ruorijuopumuksen osalta tai montako kuljettajalle on jo tarjottu... Ihan siististi hän kuitenkin ajoi pienistä kilpa-ajoista toisen veneilijän kanssa huolimatta.

Bangkokin liikenne on kohtuullisen kaoottista ja on mukavaa päästä veneellä lähelle majapaikkaa. Etsimme kaverit Khao San Roadilta. Työkaverini on testannut tuntikausia istumalihaksiaan ja samalla hänen päänsä on täyttynyt pienen pienistä leteistä.

Thaimaassa ei kai lähtökohtaisesti huijata turistia samalla tavoin kuin joissakin muissa maissa. Illallisen lasku on kuitenkin huomattava ja kun sitä aikamme ihmettelemme, hinnasta putoaa pois pari sataa. Epäilys huijauksesta jää kuitenkin ilmaan, eikä tunne ole mukava. 

Kahden Bangkokissa vietetyn yön jälkeen matkamme jatkuu kohti pohjoista.