Chiang Mai

Chiang Mai on pohjoisen keskus, Thaimaan kulttuuripääkaupunki, 750 km Bangkokista. Vietimme kaupungissa kolme yötä. Itse asiassa se oli matkan aikana pisin aika paikallamme. Arvatenkin siellä olisi voinut hengailla pidempään. Chiang Maissa, kuten monissa muissakin Thaimaan kaupungeissa on järjestetty meille turisteille erilaista aktiviteettia, esimerkiksi meditaatiokurssi luostarissa, thaihieronnan oppeja, nyrkkeilyä tai thairuuan kokkausta, jossa ainekset käydään ostamassa torilta ja valmistetaan muutama perinteinen ruokalaji. Yhdelle aamulle ennätimme varaamaan kuumailmapallolennon, ennen kuin mieheni kalkuleerasi hintaa tarkemmin ja tajusimme lennon maksavan enemmän kuin Suomessa. Oletin, että reissu on kallis, mutta että kalliimpaa kuin Suomessa! Huiputusta. Peruimme reissun.

Tulimme kaupunkiin Nok Airin noin tunnin kestävällä lennolla Bangkokin vanhalta Don Muaengin kentältä. Lennon aikana sai pienet eväät ja elämäni ensimmäisen kerran söin pienen pyöreän nakkipitsan. Lentokoneesta saattoi myös ihailla laajoja riisipeltoalueita ennen laskeutumista kentälle, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä kaupungista. Koneessa ennätin myös miettimään, kuinkahan kylmä siellä mahtaa ollakaan. Bangkokin taksikuskimme oli nimittäin sanonut sanan "cold", kun kuuli aikeistamme lentää Chiang Maihin. Kylmyys on suhteellinen käsite ajattelin, kun astelin koneesta ulos. Pohjoismaalaiselle lämpötila oli miellyttävän lämmin, ei lainkaan tukahduttava. Vajaa vartti taksilla ja olimme jo keskustassa.

Nok Airin tarjoama nakkipitsa.

Matkailijan kätevin laite on nykypäivänä iPad. Sillä on kätevä etsiä hotellia, jos on liikenteessä ilman valmiita hotellivarauksia. Laitteen gps paikantaa sen missä olet ja voit etsiä hotellia läheltä tai jopa kulman takaa. Näin kävi Chiang Maissa, kun pysähdyimme tuopposelle "internet and laundry" nimiseen paikkaan. Luulin olevani menossa "internet and lounge" -paikkaan, ennen kuin näin pesukoneet ja pyykit. Hetkisen kestäneen nettisurffailun jälkeen mieheni ilmoitti löytäneensä meille hotellin joka sattui olemaan muutaman kymmenen metrin päässä pesulasta. Rinkka kantoon ja pari askelta kulman taakse, loistavaa.

Olimme sopineet treffit suomalaisen kaverin kanssa, joka viettää talvesta pidempiä aikoja Chiang Maissa. Tuktukilla löysimme hänet "paratiisista", paikallinen baari nimittäin. Sujuvan sutjakkaasti vietimme iltaa, käväisimme syömässä paikallisessa ravintolassa kasan hyviä paikallisia sapuskoja ja jatkoimme seuraavaan kuppilaan. Sitä mukaa kun kuppilat sulkivat ovensa, löysimme itsemme seuraavasta. Jossain vaiheessa silmät alkoivat painaa ja baarikierros täytyi lopettaa omasta mielestäni kesken. Hotellille palattuamme totesin kellon olevan viisi aamuyöllä. Ei ihme, jos väsytti. Heräsimme muutaman tunnin unien jälkeen silmät ristissä ja kävimme syömässä aamupalaa. Tämän jälkeen painalsimme takaisin unten maille. 

Chiang Mai oli kivan pieni kaupunki. Siitäkin huolimatta käytimme kuitenkin jalkojen sijasta liikkumavälineenä usein tuktukia. Tuktuk-kuskeilla oli ilmeinen hintakartelli, kun lähes kaikki kyydit maksoivat 60 bahtia. Säännönmukainen hinnoittelu säästää kuitenkin sellaisen matkailijan hermoja, joka ei jaksa käydä ikuisuuksia kestävää neuvottelua hinnasta. Ei kaupungissa mitään vallan ihmeellistä ollut. 300 luostaria olisi ollut vähän liikaa tutustuttaviksi. Ne luostarit missä poikkesimme olivat suhteellisen pieniä. Eurooppaa kiertäessä on tottunut aina vain suurempiin ja pömpöösempiin kirkkoihin. Kultaa ja kimallusta löytyi toki näistäkin rakennelmista ja lohikäärmeitä.

Wat Chedi Luang.

Pohjois-Thaimaassa on vuoristoa ja metsää. Thaimaan korkein vuori Doi Inthanon (n. 2600m) ja se sijaitsee Chiang Maista lounaaseen. Sinne emme lähteneet muutaman päivän lomallamme kapuamaan. Sen sijaan teimme retken Chiang Main lähellä sijaisevalle pyhälle Doi Suthep-vuorelle, josta sai ihailla koko kaupunkia sekä tutustua Wat Phra That -temppeliin. Matka vuorelle taittui ns. songthaewilla eli lava-autolla, jonka lavalla on molemmin puolin penkit. Näiden lava-autot toimivat eräänlaisina paikallisbusseina tai kollektiivitakseina ja ne sai pysäytettyä ihan viittelöimällä. Toisaalta niitä saattoi käyttää myös takseina niin kuin me käytimme ajellessamme vuorelle. Matkan hinnan sovimme ennen lähtöä. Serpentiinimäinen tie kaarteli yhä ylöspäin ja satunnaisesti jäin ihmettelemään kovakuntoisia tai hulluja pyöräilijöitä, jotka tavoittelivat kukkulan lakea lihasvoimin. Matkaa kerran pyöräillen kokeillut kaverimme kertoi, että tuskaisen ylämäen jälkeen alaspäin pääsi kyllä ihan sutjakkasti.

Luostariin pääsee portaita pitkin kiipeämällä tai pientä maksua vastaan hissillä. Ylhäältä vuorelta kaupunki näkyi kovin kaukaa eli silmämääräisesti ei pystynyt juurikaan muuta tunnistamaan kuin lentokentän.

Kukkulan laella olevalla temppelillä on paljon myös paikallisia. He kävelivät temppeliä ympäri lootuksenkukkaset kädessään, sytyttivät suitsuketikut ja painoivat päätään lattiaan.

Thaimaassa ei varmasti ole mitään mitä monet matkailijat eivät olisi jo nähneet. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi kuitenkin ollut mukava mennä katsomaan Pohjois-Thaimaan vuoristoasukkeja. Mm. Akha-heimon naisen tunnistaa kolikoin ja metallilevyin koristellusta päähineestä. Heimon jäseniä tai heimon jäseniksi pukeutuneita liikkui sekä Bangkokin että Chiang Main markkinoilla myyden erityisesti sammakkopuuleluja. Vuoristoasukkiryhmiä on kuusi ja jokaisella ryhmällä on oma kulttuuriperintönsä, kieli ja uskonto. Animistiheimot uskovat, että kaikilla olioilla on sielu. Esi-isiä palvotaan ja hengille uhrataan.

Wat Phra Tat

Thaimaan kaupungit tuntuvat olevan täynnä markkinoita, joista ei tavara lopu kesken. Myytävänä on kaikkea. Chiang Main iltamarkkinoilta löytyi mm. seuraavat "söpöläiset".

Uniset koiranpennut.

Raajapuoli mallinukke.

Kukkamarkkinat.

Yhdet elämän parhaat pöperöt tuli syötyä Chiang Maissa. Paikka oli avattu vajaa vuosi sitten ja en tiedä säilyykö se seuraava vuotta, mutta mikäli paikkakunnalle päätyy, kannattaa ehkä selvittää onko burmalainen ravintola nimeltä Swan vielä olemassa. Söimme paikassa kertaalleen kaverimme kanssa ja toisena iltana keskenämme. Aikamme pohdimme, onko typerää syödä kahtena päivänä peräkkäin samankaltaista ruokaa. Ei ollut typerää. Typerämpää ehkä olisi ollut jättää mahdollisuus käyttämättä. Minulla ei nimittäin ole harmainta aavistusta mistä löytyy Helsingistä katsottuna lähin burmalainen ravintola.

Pohjoisesta matka jatkui etelän suuntaan Phuketiin Air Asian suoralla lennolla. Samaan aikaan kun odottelimme, omaa lähtöään kaupungista teki myös Thaimaan prinsessa. Saattojoukot seistä töröttivät kentän laidalla asennossa, kunnes kone oli ilmassa. Ihailtavaa kuuliaisuutta.

Thaimaan prinsessa poistuu Chiang Maista.