Phi Phi

Koska kaikki matkailijat ovat käyneet Thaimaassa, ja koska suurin osa heistä on matkannut Phi Phi -saarelle, täytyi myös meidän matkata ihmettelemään tuota kauniiksikin haukuttua saarta. Toki Phi Phi oli myös matkan varrella kohti Koh Lantaa ja Krabia, jonne olimme loman loppupäiviksi menossa. Edelliselle korallisaarelle menimme pika-aluksella. Ko Phi Phi Donille matka taittui sen sijaan hitaammalla aluksella, joka piti sisällään aivan valtavan kasan matkalaukkuja ja matkailijoita maailman eri kolkista Lonely Planet -oppaat käsissään. Ostimme Phuketista ns. avoimen lipun, jolla pääsimme Phi Phille ja sieltä pois. Jälkikäteen voin todeta, että ei olisi kannattanut ostaa kuin menolippu. Phi Phillä lippujen hinnat nimittäin olivat halvemmat.

Alus kynti aaltojen läpi mielestäni suhteellisen tasaisesti. Kaikille veneily ei valitettavasti ole yhtä helppoa kuin meille. Termin "merisairaus" olemassaolo palautui tajuntaani, kun näin henkilökunnan jakavan oksennuspusseja ja ei aikaakaan, kun nuoren kiinalaisen naisen oksennus lensi kaaressa yli laidan. Surullista oli kuulla pahoinvoivien lasten sydäntäraastava itku, ennen kuin uni pelasti hetkeksi pahoinvoinnilta.

Uppouduin itse muutamaksi tunniksi sarjamurhaajasta kertovaan dekkariin, joka alkoi vedellä jo viimeisiään ja halusin kiihkeästi tietää tarinan päätöksen. Satunnaisesti katseeni harhaili myös merelle, josta sieltä täältä kohosi äkkijyrkkiä pikkusaaria. Muodot olivat varsin tuttuja matkaoppaista, joita selailin ennen matkalle lähtöä. 

Saaren pikku sataman ja laiturin luokittelen kaoottiseksi paikaksi. Suurin osa matkustajista ei päässyt pois veneestä, kun saarelta poistuvat jo rynnivät sisään varaamaan parhaita paikkoja laivan kannelta auringosta. Laiturilla seisoskeli paikallisia miehiä hotellin nimiä sisältävine kyltteineen. Olimme varanneet booking.comin kautta huoneen hieman syrjemmästä ja majapaikkaan luvattiin kuljetus.

Laiturilla tapahtui kohtaus, johon sisältyi aivan ihmeellistä säätämistä ja hässäkkää. Meille vieraat ihmiset kertoivat, että yöpaikkamme on täynnä, mutta että seuraamalla heitä voimme päästä johonkin toiseen ja parempaan majoitukseen. Luottavaisena, sinisilmäisenä ihmisenä kuuntelin naispuoleista turistiopasta ja hänen neuvostaan lähdin seuraamaan paikallista pipopäistä miestä, kun mieheni jo samalla näppäili hotellimme puhelinnumeroa tarkistaakseen onko meidän hotellivaraus voimassa ja olihan se. En vieläkään ymmärrä, mistä hässäkässä oli kysymys, mutta luottamus paikallisten rehellisyyteen ja vilpittömyyteen kärsi kovan kolauksen.

Venekuljetus majapaikkaamme.

Lopulta saimme kyydin majapaikkaamme Phi Phi Sunset Bay Resortiin pikkuruisella moottoriveneellä, joka hädin tuskin pysyi pinnalla astuttuamme rinkkoinemme paattiin. Koska Phi Phillä ei ole teitä eikä siten mitään liikennettä, liikkuminen tapahtuu vesitse tai jalkaisin. Satojen turistien bagaaseja kuljetettiin maitokärryillä. Phi Phi on ehkä joskus ollut reppureissajien kohde. Nyt paikka tuntui olevan täynnä parikymppisiä nuoria muutaman viikon lomalla Samsonite-matkalaukkuineen. Pohjois-Karjalainen pikkukaupungin opiskelija ei voinut kuvitellakaan tekevänsä tuossa iässä samanlaista reissua kaukaiseen itään. Nykyisin asiat ovat toisin.

Muutaman minuutin venematkan jälkeen olemme jättäneet taaksemme Phi Phin nuoret, kauniit ja seksikkäät hedonistituristit ja saavumme yksinäiselle rannalle, jonne keskusta näkyi vilkkuvina valoina ja etäisesti kuuluvana musiikin tasaisena jytkeenä. Kävelimme ylös bungalowiimme ja yksi maailman kauneimmista matkoillamme nähdyistä maisemista avautui silmiemme edessä. Meri kimaltelei turkoosina auringon laskiessa silmiemme edessä. Pieni paratiisi. Unelma.

Phi Phi Sunset Bay Resort mereltä päin.

Phi Phi Sunset Bay Resortin näkymä merelle päin.

Pieni polku kiemurteli rannan läheisyydessä metsän keskellä. Kahden lahden väliin jäävään Phi Phin keskustaan kävellessämme emme vielä tarvinnet taskulamppuja, yöllä palatessamme kylläkin, jotta emme vallan pahasti olisi kompastelleet epätasaisessa maastossa. Saaren keskustasta löytyivät kaikki palvelut: ravintoloita, baareja, hotelleja, minimarketteja, internetpaikkoja, sukelluskouluja, pankki, posti jne. Toisin kuin monessa muussa rantapaikassa, palvelut olivat kaupunkimaisesti rykelmässä, eikä kilometrien pituiselle yksittäisen tien varrelle ripoteltuja.

Phi Phi Sunset Bay Resort

Matkalla majapaikasta Phi Phin keskustaan.

Phi Phi oli toki äärimmäisen kaunis saari, mutta en jaksaisi hirvittävän kauaa katsoa turistilaumoja päivämatkalaisen rintatarroineen tai ilman niitä. Kyllähän saarelta löytyi sinne pidemmäksi aikaa jääneitä mm. ravintolatöitä tekeviä nuoria, mutta kyllä unelma heillekin arjeksi on muuttunut, kertoi nuori rastatukkainen ravintolaa saarella pitänyt hollantilainen mies.

Yhteys paratiisista ulkomaailmaan.

Kissanpäivät baaritiskillä.