Koh Lanta

Luostarit vaihtuivat moskeijoihin, kun rantauduimme Lantan saarelle, jossa väestöstä yli 90 % on muslimeja. Hunnut ja helmat liehuivat, kun naiset ajelivat mopoillaan pitkin saarta halkovaa tietä. Laiva saapui Lantan pohjoiseen kylään Saladaniin, jossa rannan talot seisoivat (kai) tanakasti puujaloillaan. Vähän kyllä jännittäisi moisissa majoituksissa asustella. Tiedä minä hetkenä puujalat pettäisivät ja löytäisit itsesi merestä kesken viattomien päikkäreiden, perhana.

Phi Phi - Lanta -alus.

Koh Lantan satama.

Hotellihuoneen valintaa ei reppureissulla loputtomiin jaksa arpoa, varsinkin jos vaivalla löydetty nettiyhteys sattuu olemaan yhtään hitaamman puoleinen ja jos aikaa on käytettävissä rajallisesti. Hotellien nettisivuilla olevat kuvat yrittävät luonnollisesti antaa parhaan mahdollisen kuvan paikasta. Yleensä kuvat ja todellisuus eivät vastaa lainkaan toisiaan ja hienoinen pettymys valtaa mielen hotellin ja huoneen nähdessä. Syvä huokaus, "tällainenko tämä nyt sitten on". Kuva merinäköalasta on yleisimmin otettu ravintolan terassilta eikä suinkaan huoneesta. Olisi kai pitänyt lukea hotellin kuvaus tarkemmin. Toki satunnaisesti yllätys saattaa olla myös positiviinen.

Käyttäjäarviot tuovat mukanaan realistisempaa kuvaa paikan tasosta. Lantan majoituksemme paljastui jo vastaanotossa Fritidsresorin pakettihotelliksi. En tiedä olisiko merinäköalaa ollut ylipäätään tarjolla hinnalla, jonka huoneesta maksoimme. Meidän maantasan huoneesta näkyi vastapäiset hotellihuoneet. Ei se muutenkaan ihmeellinen majoitus ollut. Itku olisi varmaan tullut, jos olisi pitänyt hengailla Lantalla ja kyseisessä paikassa pari viikkoa putkeen. Pakettimatkoilla en ole koskaan ollut, mutta mielenkiinnosta selasin matkatoimiston tarjoamaa retkitarjontaa. Ei tullut yllätyksenä, että niitä ei hinnan puolesta kannata käyttää, jos vain yhtään jaksaa itse nähdä vaivaa tai ei tarvitse opasta matkaan mukaan henkiseksi tueksi.

Drinksut työkaverin pestin vakinaistumiselle.

En tiedä mistä johtui, mutta Lanta ei tuntunut yhtään "omalta paikalta". 27 kilometriä pitkää saarta näytti halkovan yksi tie, jonka varrella resortit seurasivat toistaan meri toisella puolellaan. Resortti, ravintola, resortti, ravintola ja johonkin väliin mahtui yksi pieni ruotsalainen koulukin. Jostain kumman syystä, joka minulle ei missään vaiheessa selvinnyt, kaikenikäiset ruotsalaiset turistit olivat vallanneet Koh Lantan.

En tiedä olisiko ensivaikutelma muuttunut, jos saarelle olisi jäänyt pidemmäksi aikaa hengailemaan. Tämä jäänee mysteeriksi koko loppuelämäksi.

Tämä häkkyrä nousi tähdeksi meidän taivaalle.

Yksi yö Lantalla riitti meille. Pakkasimme kimpsumme ja lähdimme tilataksilla muutaman tunnin matkalle kohti Krabia. Jotain jännittävää tällekin siirtymätaipaleelle osui, kun saarelta pois pääsyyn liittyi kaksi erillistä lauttamatkaa. Jännittävää! "Vähän niin kuin olisi Nauvoon ollut menossa" mietin, kun odottelimme autojonossa lauttaa.

Lauttamatkalla.