Laituri

Tiesitkö, että laituria voi kutsua myös möljäksi?
Tiesitkö, että Helsingissä on ravintola nimeltä Konstan Möljä?
Kun asuimme Kampissa, kävimme niin usein kuin mahdollista Konstan Möljässä syömässä lounasta. Sieltä sai tosi maukkaat sapuskat.

Silloin kun olin pieni, meillä oli mökillä laituri. Se oli kapea ja ei kovin pitkä. Ponttooneita ei ollut, vaan se oli isketty pohjaan kiinni tukipaaluilla ja jäät saattoivat tehdä tuhoaan talven aikana. Laituri oli tummaa tai tummaksi maalattua puuta, ei kuitenkaan mitään kyllästettyä. Muistikuvani laiturin kohtalosta eivät ole vallan tarkkoja. Kai se lahosi ja purettiin, jotenkin se katosi olemassaolon kartalta. Ehkä joitakin lahonneita osia löytyy vieläkin jostain epämääräisestä mökkitontin perällä olevasta lautakasasta. Kaikki nimittäin säästettiin mahdollista tulevaa käyttöä varten. Elin suurimman osan lapsuuttani ja nuoruuttani ilman, että mökillä olisi ollut laituria. En muista, onko laiturista ylipäätään mitään kuva-aineistoa.

Koska laituria ei ollut, en osannut sellaisen olemassaoloa oikein kaivatakaan, enkä ollut asiasta erityisen kiinnostunut. Ei sille nyt varsinaisesti ollut käyttöäkään. Meillä oli soutuvene, joka nostettiin käytön jälkeen aina maalle.

Nuoruudessani kävimme satunnaisesti vanhempieni kanssa Joensuussa ja näin aina matkan varrella mainoksen jossa luki "Juppi-laituri". Mietin tuolloin, että onko laiturien kohderyhmänä vain ja ainoastaan nuo hyvin toimeentulevat ja muodikkaat pohjois-karjalalaiset jupit? Helsingissä oli juppeja, mutta mahtoiko sellaisia ollakaan Pohjois-Karjalan perukoilla? Miksi juuri Juppi-laituri?

Pari vuosikymmentä myöhemmin mökillemme hankittiin ensimmäinen moottorivene. Veneen myötä tulivat ajatukset siitä, että olisi kiva jos mökillä olisi laituri, johon veneen voisi kiinnittää.

Aloin selvittämään, että mistä voisin ostaa laiturin.

Surffailin netissä tutkien hintoja ja poikkesin normaalilta pyöräilyreitiltäni töihin ja kävin kysymässä laitureista ja niiden hinnoista helsinkiläisessä firmassa. Hinnat olivat ehkä keskimääräistä edullisemmat, mutta tavaroiden rahtaaminen Pohjois-Karjalaan olisi käynyt kukkaron päälle. Palasin mielessäni 80-luvun lopulle, kun sain tarjouksen mm. Juppi-laitureilta. Hinta oli hieman liian jupahtava minulle tilanteessa, jossa määräävin kriteeri hankinnalle oli periaatteessa vain hinta. Jatkoin paikallisten vaihtoehtojen selvittelyä ja hinnan puolesta valitsin juukalaisen firman (Retu-Wood) mallistosta yksinkertaisen pitkän ja suoran mallin.

Laiturin olisi varmasti voinut itsekin rakennella ja varmasti olisi tullut halvemmaksi. Kesämökkiläiselle, joka matkustaa mökilleen noin 450 kilometriä muutaman kerran kesässä, on kuitenkin valmis laituri kuitenkin luksusta. Siitä ilosta, että jokainen kesäloma ei täyty pelkästään ohjelmoiduista rakennusprojekteista, on jotain valmis myös maksamaan.

Tiesitkö, että laiturin tekemistä varten voi tarvita luvan?
Minä en ollut tiennyt, enkä kuullut, enkä ajatellut.

Ihan minkä kokoista laituria tahansa ei siis voi noin vain rakennella. Yli kymmenen metriä pitkät laiturit saattavat rumentaa maisemakuvaa liiaksi ja aiheuttaa muutoinkin yleisen edun loukkausta, joka edellyttää ympäristölupaviraston lupaa. En potenut suuruudenhulluutta laituriasiassa, joten en jatkanut tämän asian pohtimista sen enempää.

Pitkään suoraan laituriini voi kyllä ostaa lisäpaloja, joten jätän suuruudenhulluudelle mahdollisuuden :)

Laiturin uitto.

Niin se laituri sitten tuli mökille niin kuin firman kanssa sovittiin. Heti juhannusjuhlien jälkeen. Laituri tiputettiin veneenlaskupaikalta järveen. Se uitettiin mökkirantaan. Ensin viehkosti noin kymmenen metrin päähän rannasta, ennen kuin se saatiin useamman päivän odottelun ja mietiskelyn jälkeen kiinnitettyä rantaan ja jossa se sitten kellui koko kesän paikallaan. Eihän se mikään unelmalaituri ole, mutta ajaa perustehtävänsä eli laiturin nokkaan voi mennä istuksimaan ja jalkoja voi uittaa ja heilutella vedessä.  Montaa jalkojen uittajaa ei voi kuitenkaan vierekkäin istuksia ellei halua peppunsa dippautuvan veteen.