Hallista halliin

Kuulin uutisen, jonka mukaan Hietalahden antiikkihalli lopetetaan ja tilalle tulee sekä luomua että lähi- ja gourmetruokaa myyvä elintarvikehalli. Antiikki- ja taidehallin kohtalo oli sinetöity vapun alla Helsingin teknisen palvelun lautakunnassa. 

Uutinen kiinnosti monestakin syystä. Muutin pääkaupunkiseudulle 1990-luvun lopussa ja Helsinkiin 2000-luvun alkuvuosina silloin, kun asiakaspulasta kituva luomuhalli oli vielä olemassa. Aika ei ollut tuolloin vielä kypsä luomuhallille ja se muutettiin design- ja antiikkihalliksi v. 2003. Ostimme ensiasuntomme samoihin aikoihin Kampista ja asuimme hallin kulmilla monta vuotta. Hietalahden kirpputorilla tuli pyörittyä enemmän, hallissa satunnaisemmin. Taideteollisuusesineiden keräilijänä antiikkihalli on ollut kiinnostava. Hallin asiakasmäärät eivät ole kyllä olleet suuren suuria niinä hetkinä, jolloin olen siellä pyörinyt. Olen myös hyvän ruuan ystävä, joten eiköhän ruokahallissakin tule käytyä. Ilmeisesti molempien yhdistäminen Hakaniemen hallin tyyliin on mahdotonta tilojen tai tilanahtauden puolesta.

Uutisen luettuani tuli pieni harmistus, vaikka mielenkiintoisia esineitä tulee edelleenkin saamaan kantakaupungin useista antiikkiliikkeistä sekä huutokaupoista.

Kävin viikolla pitkästä aikaa keilahallissa työporukalla. Olen keilannut pari kertaa aikaisemmin ja tehnyt "aina" kaadon ensimmäisellä heitolla. "Näin helppoako tämä on" mietin vuosia sitten ensikeilauksen ensiheitolla, kun tein kaadon. Onni ei jatkunut tämän viikkoisella reissulla, en saanut kaatoa ensimmäisellä enkä monella muullakaan heitolla. Harrastin keskivertokeilausta kerrassaan.

Kuulin viikolla etten ollut tullut valituksi hakemaani työhön. Olin ennättänyt miettimään, että mitäs sitten jos tulisinkin valituksi. Pienen pettymyksen sekaisen huojennuksen jälkeen saatoinkin nauttia täysin rinnoin upeasta kevätviikonlopusta.

Aurinkoisen keväviikonlopun kauneutta.

Viikonloppuun kuului veneen laittoa (johon en itse kylläkään osallistunut) ja pursiseuran lipunnostokauden avajaiset. Kävimme aikaisemmin viikolla kirkossakin, kun paikallinen seurakunta järjesti alueen veneilijöille ja venekerhoille veneiden vesillelaskusiunauksen. Jos tästä lämminhenkisestä tilaisuudesta voi jotain päätellä, kaukana ovat ne nuoruuden kirkolliset menot, joissa jäykästi pönötettiin paikallaan ilmeettöminä hiiren hiljaa.

Siunaa vene, joka tänään ulapalle lasketaan.

Sinä yksin tuulta ohjaat, kutsut laineet laulamaan.

Sinä ohjaat syvät virrat, annat tuulen auringon.

Sinä olet merten Herra, käsissäsi kaikki on.

Siunaa häntä, jonka käsi venettä käy ohjaamaan.

Saata halki ulapoiden illan tullen satamaan.

Anna-Mari Kaskinen 2010

Teimme loppusyksystä terassiremonttia ja tänä viikonloppuna olin aikonut sutia uuteen uskoon niin pihakalusteita kuin myös terassilaudoitusta. Omasta mielestäni sain paljon aikaiseksi. Pensselöin kuusi tuolia, pöydän, portaat ja puolet terassista. Juuri enempää en olisi voinut tehdäkään, kun puolikkaan terassin pitää antaa kuivua ennen kuin saan siirrettyä kamat kuivahtaneelle puolelle ja pääsen jatkamaan toista puolikasta. Toki paperinpyörittäjä virkamiehen kuntokin alkoi pettää. Jo ensimmäisen illan sutimisen jälkeen paikkoja kolotti ja uni maistui normaalia aikaisemmin. Johtuikohan kokemattomuudesta, kun sain tärvättyä aika hurjasti aikaa maalausprojektiin...