Padre Burgos Castle Resort

Olin lainannut Filippiinien matkaoppaan kirjastosta, mutta siitä ei tuntunut olevan apua majapaikan etsinnässä. Se oli monta vuotta vanha. Sitä paitsi koko maata käsittelevät oppaat ovat muutoinkin hankalia. Niin kuin kantaisit Suomen matkaopasta mukana, kun olet menossa Paraisille.

Muu ei auttanut kuin lähteä tutkimaan nettiä. Tuntikausien booking.com-selailun jälkeen totesin, että Palawanin saari tuntui mielenkiintoiselta luksusresortteineen, mutta liian kalliilta. Myöhemmin siirryin selailemaan Tripadvisoria.  Sieltä löytyi Padre Burgos Castle Resort, jota moni matkaaja oli kauniilla palautteilla kehunut niin palvelun kuin myös ruokien osalta. Asiakkaiden antama kiitettävä palaute tuntui merkitykselliseltä. Jos asiakkaat olivat antaneet jotain kriittistä palautetta, hotellin omistaja oli vastannut palautteeseen.

Halusimme tavilomalle paikkaan, jossa ei voisi tehdä kerta kaikkiaan mitään. Tekemättömyyteen heittäytyminen on toisinaan minulle vähän vaikeaa. Ei sillä, että olisin mikään uratykkisupersuorittaja, vaan päivät täyttyvät usein sellaisesta mitäänsanomattomasta pikkupuuhastelusta. Erityisesti kesälomilla olen pahempi suorittaja kuin normiarkena. Mökillä on välillä vaikea olla tekemättä mitään, koska pääsen sinne vain muutamaksi viikoksi vuoden aikana ja loman aikana pitäisi tietysti kohennella paikkoja sekä saada jotain aikaiseksi.

Filippiinien kartta (wikipedia)

Varasimme majoituksen yhdeksäksi yöksi paikasta, joka kuvien perusteella vaikutti mukavalta ja kartalta katsoen näytti olevan "jumalan selän takana". Paikkaan päästäkseen piti nähdä vaivaa. Ensin suora lento Helsingistä Hong Kongiin, sieltä jatkolento Cebuun, josta edelleen laivalla esimerkiksi Ormociin tai Maasiniin. Lentäen olisi voinut matkustaa Manilan kautta myös "oikealla" saarella sijainneeseen Taclobaniin, josta muutaman tunnin autokyydillä kohteeseen.

Mieheni lähetti hotellin omistaja Davidille sähköpostia lautta-aikataulujen suhteen ja sai vastaukset lähes välittömästi - täydellisellä englannin kielellä - olihan kysymyksessä britti. Oli huojentavaa saada ymmärrettäviä ja pitkiä viestejä erilaisista vaihtoehdoista. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla esimerkiksi vastaus "kyllä" kysymykseen "miten pääsemme perille". Taisi olla ensimmäistä kertaa elämässämme, kun meitä oltiin satamassa vastassa. Hymyilin, kun astuin veneestä alas rappusia ja näin mieheni nimen kirjoitettuna kylttiin.

Padre Burgos Castle Resort sijaitsi Leyten saaren eteläosassa. Hotellia veti siis brittitaustainen David ja hänen filippiiniläinen vaimonsa Delia. Mies pyöritti hotellibisnestä ja vaimo valmisti paikallisia ruokia pieteetillä. Lisäksi ympärillämme pyöri muuta palvelusväkeä enemmän kuin hotellissa oli koko aikana asukkaita. Tämä johtui siitä, että hotellissa oli vain viisi huonetta. Hotellin pienuus oli tällä kertaa meille yksi puoltava valintakriteeri. Toisia asiakkaita varmasti taas karkoittaa tietoisuus siitä, että hotellista tai ympäristöstä oli turha etsiä biletysmahdollisuuksia. Vaikka emme etukäteen ns. pyöreää tornihuonetta varanneetkaan, pääsimme pyytämättä ja yllättäen hotellin "parhaaseen huoneeseen". Huoneessa oli helsinkiläisen hotelli Tornin fiilistä erityisesti vessan merinäköalan osalta. Muista huoneista ei merta valitettavasti näkynytkään.

Hotelli ei ollut suuren suuri, eikä uimarantakaan. Pieni uimaranta ei meidän menoa haitannut, kun vapaista aurinkotuoleista ei todellakaan tarvinnut taistella kynsin ja hampain. Pääsääntöisesti hengailimme rannalla koko loman ajan ihan kaksistaan. Rannalla oli vesiurheiluvälineitä (kajakki, snorklausvehkeet, katamaraani) vuokrattavissa ja vuokrauspisteen työtekijä vahti myös rantaa. Vesiurheilun lisäksi hotellin kautta olisi voinut osallistua mm. sukelluskurssille tai tehdä retkiä lähikaupunkeihin.

Eikä mekään tekemättöminä osattu olla kymmentä päivää. Vuokrasimme kajakin, osallistuimme purjehduskurssille ja kävimme koko päivän reissulla etsiskelemässä valashaita...