Rapuja ja riisikakkuja

Jokainen aamu loman aikana alkoi periaatteessa samalla tavalla. Poikkeuksena normiarkeen heräsimme aamulla seitsemän jälkeen - pirteänä. Laskeuduimme portaat alas huoneestamme, kävelimme terassille ja istahdimme pöydän ääreen lukemaan kirjojamme ja lehtiämme. Joka aamu meidät vastaanotettiin ystävällisen tervehdyksen saattelemana joko tarjoilija Christyn tai Diannen toimesta. Meille tarjoiltiin majoituksen hintaan kuuluvat paahtoleivät voilla, mangoviipaleita, kahvia ja valitsemaamme mehua. Ei mitään ihmeellistä, mutta kyllä sillä pärjäsi iltapäivään asti.

Aamiaisen lisäksi huonehintaan kuului kolmen ruokalajin illallinen joka päivä. Lounas maksettiin erikseen ja kaikki ruokajuomat. Mistään emme maksaneet samantien ja loman viimeisinä päivinä aloinkin pohtimaan, että millainen ylimääräinen lasku nautintoaineista mahtaa tulla. Olut ei ollut hintavaa, mutta muutamana iltana illallisella nauttimamme viinit kustantivat enemmän, vaikka kysymyksessä oli ihan perus talonviini eikä mikään Champagnen alueelta kuljetettu arvopullo.

Joka illallisella saimme nauttia erilaisia filippiiniläisiä ruokia. Illalliselle ravintolassa ei ollut kirjoitettua ruokalistaa. Oli lihaa, kalaa sekä muita mereneläviä, kuten mustekalaa. Olimme ilmoittaneet, että meillä ei ole ruokarajoitteita eli syömme kaikkea. Raa'an tai graavin kalan osalta meiltä erikseen varmistettin ruokahalukkuus. Itse ilmoitimme loman puolivälin jälkeen, että sisäelimiä emme halua syödä. Ilmeisesti muutoin kuin kananmaksan osalta sisäelimiä ei olisi ollut suunnitteillakaan.

Osaan kyllä käyttää haarukkaa ja veistä, mutta Pohjois-Karjalan kasvattina vailla suomenruotsalaissukujuurten tuomaa rapukekkeriperinnettä, rapujen syönti on jäänyt vähäiseksi. Hämmentyneenä katsoin ensimmäisellä illallisella tarjoiltua kasaa jättiläiskatkarapuja. Sorkin niitä haarukan ja veitsen kanssa aikani ennen kuin turvauduin sormiini, jonka jälkeen homma alkoi sujumaan. Seuraavan kerran kun rapuja tuotiin nenäni eteen, tunsin itseni jo ammattilaiseksi. Toisen kerran hämmästyin mieheni potiessa jonkinlaista auringonpistosta illallisen aikaan. Tuolloin söin yksin ja eteeni tuotiin iso lihamöhkäle luineen ja nahkoineen. Hämärässä tuijotin kimpaletta ja mietin, että mitkä osat siitä mahdetaan syödä. Ruokien valmistaja, omistajan vaimo tuli veitsen kanssa hätiin ja apuun. Hänen hämmästyksenä oli suuri kun totesin, etten halua syödä nahkaa. Se oli kuulemma annoksen suurinta herkkua.

Joka illallisella pääruoan aikana tuotiin ensin eteen riisikakku. Sen jälkeen sai jännittää tuleeko oheen lihaa vai kalaa vai jotain muuta. Filippiiniläinen ruoka ei tuottanut pääsääntöisesti vaikeuksia skandinaaville. Se poikkesi aika lailla aasialaisesta ruokakulttuurista ylipäätään. Erilaiset mausteet eivät olleet keskeisessä asemassa, lähinnä käytössä olivat suola ja pippuri. Erityisen iloinen olin siitä, ettei tarvinnut pelätä vatsatautia. Esimerkiksi aikoinaan Intiassa opin säikkymään mikäli drinkkiin oli satuttu tyrkkäämään jääkimpaleita, kun ei tiennyt kuinka puhtaasta vedestä ne oli tehty. Ruoka-annokset olivat runsaita ja pohdin mitä tähteille mahtaa tapahtua. Paikallisesta ja länsimaisestakin näkökulmasta söimme loisteliaasti.

- - -

Paikallisista asukkaista huokui ystävällisyys ja verrattuna aikaisempiin reissuihin Aasiassa, filippiinojen ystävällisyys vaikutti aidota tai sitten he ovat todella hyviä näyttelijöitä. En tiedä kuinka paljon länsimaisia ihmisiä liikkuu Padre Burgosin kylässä ja liepeillä, mutta ihmisten tuijotus ja kiinnostus oli hämmentävää. Uteliaat lapset juoksentelivat perässämme, kyselivät nimiämme ja mistä tulemme. Kukaan ei ruikuttanut rahaa niin kuin muissa maissa olimme tottuneet.

Hotellin tarjoilijan kanssa keskustelimme mm. vuodenajoista ja ruuasta. Yritimme selittää kuinka Suomessa on neljä erilaista vuodenaikaa ja kuinka maisema muuttuu vuodenaikojen myötä. Filippiineillä on periaatteessa aina samanlaista eikä maisema muutu. Pimeä talviaika Suomessa aiheuttaa tunnetusti apatiaa ja masennusta. Toisaalta pohdimme mieheni kanssa sitäkin miten ankeaa olisi mikäli pimeys tulisi aina, päivästä toiseen samaan aikaan klo 18.00. Ei sekään nyt niin ratkiriemukasta olisi. Kesän pitkät, valoisat illat ovat ihania. "Oooooh, eikö teillä Suomessa ole valashaita", tarjoilija katsoi meitä hämmästyneenä. Silmät pyöristyivät entisestään, kun kävimme läpi Suomen ja Filippiinien eroja. Hersyvän naurun saattelemana hän kysyi, "ei mangoja tai banaanejakaan?"

- - -

Yhden shoppailureissun teimme loman aikana Maasin - nimiseen kaupunkiin. Epäonnistuimme pahasti, kun emme ostaneet mitään. Tallailimme aikamme ympäriinsä. Ei löytynyt viihtyisää terassia, ei ravintolaa, ei mitään.  Vaihdoimme vähän lisää paikallista valuuttaa ja totesimme ettei kaupunkiin ole tulemista toista kertaa. Padre Burgosin kylä oli vielä pienempi ja "ankeampi". Siellä ei tallailtu sitäkään vertaa mitä Maasinissa.

Viimeisenä iltana Filippiineillä istuimme iltaa terassilla kaksistaan niin kuin useana aikaisempanakin iltana. Olimme saaneet tilit selviksi hotellin kanssa ja jäimme nauttimaan viimeisiä viinikulauksia ennen siirtymistä huoneeseen pakkaamaan kamat kasaan. Silmät ristissä heräsimme neljän pintaan aamuyöllä, kun meidän vajaan kolmen tunnin kuljetus Ormociin lähti liikenteeseen. Tällä kertaa siirryimme Cebuun reilussa parissa tunnissa nopealla aluksella. En voi kieltää ettenkö olisi katsellut pelastusliivien paikkaa. Sen verran olen vuosien mittaan kuullut uponneista filippiiniläisveneistä. Hotellin tarjoilijakaan ei halunnut liikkua veneillä ennen kuin oppii uimaan. 

Veneessä pääsin jälleen kerran ihmettelemään ilmastointiasioita. Vaikka pihalla oli 30 astetta lämmintä, en olisi halunnut täristä paria tuntia kylmyydessä. Tällä kertaa olin iloinen ettei meillä ollut lippuja ykkösluokkaan. Siellä tuntui nimittäin olevan sikaosastoa tehokkaampi ilmastointi. En ymmärrä mikä kummallinen tarve on jäätää kauppakeskukset ja muut tilat liian kylmäksi. Käperryin veneessä takkiini ja vaivuin unten maille. Cebusta lensimme Manilan kautta Hong Kongiin.

Nopea alus välillä Ormoc Cebu.

PS: Sillä että vietimme maassa kymmenen päivää emme voi väittää olevamme filippiinien matkailun asiantuntijoita. Meidän matkakohde Padre Burgosissa oli tarpeisiimme sopiva. Useamman paikallisen suusta kuulin maininnan Boracaystä. Ehkä kannattaa tsekata ko. saaren tarjonta, mikäli suunnittelee Filippiinien matkaa.